Pyhä isä Augustinus, kuule lasten rukous,
Saata Luojan jalkain juureen meidän halpa suositus,
Hoida, kaitse laumaas, sinä paimenten kaunistus.
Sua, köyhäin suosijata, köyhät kiittää riemuiten,
Tosi tuomarit sua kehuu, puoltajata totuuden;
Mettä, hunajata ja'at sä, raamatusta haastellen.
Mikä hämärää ol' ennen, sen sä selväks' todistat,
Vapahtajan sanoista sa makuleivän valmistat,
Taivaan juomaa meille psalmein elinlähteest' ammennat.
Veljeskunnan seurattavaks' teit sa pyhän ohjelman,
Ken sit' uskoo, harrastaapi, elon saapi hurskahan,
Ja sun johdollasi palaa isän-maansa helmahan.
Onni, voima kuningasten kuninkaalle olkohon,
Kiitost', ylistystä aina kolminaisuus saakohon,
Joka meidät vihdoin viepi autuasten joukkohon.
Kun nämät pyhät sanat olivat lauletut, ne sulasivat kummallisella tavalla yhteen niitten menojen kanssa, joilla minä munkiksi puettiin. Hiukseni leikattiin papillisen tonsurin mukaan; maallinen pukuni riisuttiin pois; noviisin vaatteet asetettiin ylleni; ja minä vyötettiin köydellä, samalla kuin priori hiljaan kuiskasi minulle, että minun tuli uuden pukuni ohessa pukea päälleni uusi ihminen.
Kun sitten virren viimeiset sävelet vaikenivat, minä lankesin polvilleni ja painoin pääni syvälle vastaan-ottaakseni priorin siunausta, joka kuului näin:
"Suokoon Jumala, joka on kääntänyt tämän nuoren miehen pois mailmasta ja antanut hänelle asunnon taivaassa, että hänen jokapäiväinen vaelluksensa olisi hänen kutsumuksellensa sovelias; ja että hän saisi syytä olla kiitollinen siitä, mitä tänä päivänä on tehty."
Munkit veisasivat nyt muutamia värssyjä vastaukseksi ja astuivat sitten juhlallisesti kuoriin, jossa me kaikki laskeusimme maahan hiljaiseen rukoukseen.
Tämän perästä he johdattivat minut luostarin suureen saliin, jossa koko veljeskunta antoi minulle rauhan suudelman.