"Älä mainitse äitiämme Evaa yhdessä noitten pakanain kanssa, Kristofer", lausui äidin-äitimme, joutuen avukseni nurkastansa takan vierestä. "Eva on Pyhässä Raamatussa, mutta useista noista pakanoista ihmisten ei sovi puhuakaan. Puolet pyhimyksistä ovat naisia, sinä tiedät sen aivan hyvin. Talonpojat ja kauppamiehet", hän lisäsi ylevästi, "puhukoot halveksien naisista; mutta ei kukaan ole oikea ritari, joka niin tekee."
"Munkit tekevät niin!" jnpisi Kristofer.
"Minulla ei ole mitään sanomista munkeista", vastasi äidin-äitimme närkästi. Ja tyytyen tähän epäviisaasen myöntymykseen äidin-äitimme puolelta Kristofer peräytyi väittelystä.
Maaliskuun 25 p.
Minä olen juuri katsellut kahta kirjettä, jotka Martin Luther on lähettänyt isä Johan Braun'ille, yhdelle papille täällä Eisenachissa. Päällekirjoitus kuului: "Kristuksen ja Marian hurskaalle ja kunnian-arvoiselle papille." Tämän verran minä sain selkoa, niinkuin myöskin, että hän nimittää itseään veli Martin Luther'iksi eikä veli Augustiniksi, jonka nimen hän otti, kun hän ensin meni luostariin. Sentähden minun tosiaan sopii sanoa Fritziämme veli Fredrik Cottaksi.
Maaliskuun 29 p. 1510.
Eräs nuori mies kävi tänä iltana täti Ursula Cottan luona ja kertoi meille kummallisia seikkoja Annabergin tapahtumista.
T:ri Tetzel on ollut siellä kaksi vuotta ja myynyt paavillisia anekirjoja kansalle; ja taannoin on hän, katsoen Saksan kansan suureen jumalisuuteen, niinkuin hän sanon, alentanut niitten hinnan.
Tästä syntyi lavea keskustelu, ja minä melkein kadun, että pojat saivat olla täällä ja kuulla sen. Isä sanoi, etteivät anekirjat tarkoittaneet syntien anteeksi-antamusta, vaan ainoastaan vapauttamista muutamista kirkon määräämistä katumusharjoituksista. Mutta nuori Annabergin mies ilmoitti meille, että Tohtori Johan Tetzel oli juhlallisesti vakuuttanut kansalle, että, koska heidän oli mahdoton syntiensä vuoksi tyydyttää Jumalaa töittensä kautta, meidän pyhä isämme paavi, joka hoitaa kaikkia niitä ansion aarteita, jotka kirkko on vuosisatojen kuluessa kerännyt, nyt armollisesti myypi näitä ansioita kaikille, jotka tahtovat ostaa, ja sen kautta lahjoittaa heille syntien anteeksi-antamuksen (semmoisistakin synneistä, joista ei mikään muu pappi voi vapauttaa) ja varman pääsön ijankaikkiseen elämään.
Nuori mies kertoi paitsi sitä, että suuri, punainen risti on pystytetty pääkirkon laivaan ja että orjantappurakruunu ynnä naulat ja keihäs ovat ripustetut siihen sekä että toisinaan on sallittu kansan nähdä myöskin veren vuotavan pitkin ristiä. Ristin alla ovat kirkon liput ja paavillinen standari kolmin kruunuinensa. Sen edessä on iso, luja, rautainen raha-arkku. Toisella puolella on saarnastuoli, jossa T:ri Tetzel saarnaa joka päivä ja kehoittaa kansaa ostamaan, niin kauan kuin vielä on aika, tätä arvaamatonta armoa itselleen ja niille ystävillensä, jotka ovat kiirastulessa. Hän kääntää sen ohessa pitkää paavin pergamenti-mandaatia, jossa paavilliset sinetit killuvat. Toisella puolella olevan pöydän ympäri istuu joukko pappeja kynineen, läkkineen ja kirjoituskoneineen, myyden anelippuja ja lukien rahaa laatikkoihin. Nykyisin, kertoi hän meille, ei ole ainoastaan hintaa alennettu, vaan myöskin lisätty sen kirjoituksen loppuun, joka on naulattu kirkon seiniin: "Pauperibus dentur gratis."