Kuten poikansa, harrasti hänkin kansan opetusta. Saganin rovasti, Johan Felbiger, kutsuttiin 1774 Wieniin järjestämään itävaltalaista kansakoululaitosta. Maria Teresia näytti itse esimerkkiä perustamalla tiluksilleen kansakouluja, joissa hän kävi rohkaisten opettajia ja oppilaita. Kaunotaiteellista aistia, lukuunottamatta musikaalista, ei Maria Teresialla oikeastaan ollut, mutta musikilla oli hänen aikanansa kultakautensa. Gluck, Haydn, Mozart esittävät hänelle sävellyksiään. Muut kaunotaiteet kukoistivat kuitenkin seurauksena koko siitä suuremmasta henkisestä eloisuudesta, joka hänen hallituksensa aikana ja suureksi osaksi hänen persoonallisen osanottonsa kautta, virtaili läpi itävaltalaisen valtion. Kaunitz sitävastoin suosi kaikkia kaunotaiteita, ja oikeastaan hänen huolenpitonsa kautta perustettiin 1773 taideakatemia Wieniin.
Tapojen parannuksesta piti keisarinna edelleenkin suurta huolta. Hän menetteli monen mielestä joskus epäviisaalla innolla. Hän sekaantui usein yksityisten olosuhteisiin ja pakoitti naimisiin ihmisiä, joilla ei siihen ollut halua. Vieläpä hän lienee perustanut n. k. siveellisyys-toimikunnan, jonka toiminta kuitenkin on hämärä ja jonka olemassa-oloakin on epäilty.
Myöskin annettiin asetuksia kaupan ja elinkeinojen edistämiseksi, joskohta ne olivat yhtä puutteellisia kuin kaikki sentapaiset asetukset siihen aikaan.
Sitävastoin vastusti Maria Teresia virastojen perinpohjaista uudistamista, jota Josef halusi. Ainoastaan muutamia pienempiä muutoksia tehtiin. Uusi valtioneuvosto oli Kaunitzin ehdotuksen mukaan sitä ennen perustettu.
Meitä ihmetyttää enemmän se, että Maria Teresia niin vastahakoisesti myöntyi parannuttamaan yllämainittua rikoslakia siihen suuntaan, että kidutus ja muut julmat rangaistukset poistettaisiin. Hänen poikansa mielipide ja oma hyväsydämmisyytensä saivat kuitenkin viimein voiton hänen tässä kohdin ennakkoluulojen pimentämästä ymmärryksestään.
Hänet pakoitettiin vastoin tahtoansa säätämään vero juoma-aineksista, joka vero käänsi monen alamaisen sydämen Maria Teresiasta hänen viime vuosinaan. Maria Teresia oli vähitellen lakkauttanut maaorjuuden ja päivätyöpakon saksalaisista maakunnista muiden uudistusten rinnalla. Suuri kurjuus, joka vallitsi seitsenvuotisen sodan ajoilta Böhmissä, kehoitti häntä kiiruhtamaan erään päätöksen toimeenpanemista, jonka päätöksen hän oli tehnyt jo aikoja sitten, nimittäin panna siellä toimeen samat muutokset. Mutta kumma kyllä onnistui hänen neuvonantajiensa tehdä kokemattomasta Josefista keisarinnan päätöksen vastustajan. Maria Teresian täytyi luopua aikeestaan, vaikka se häneen syvästi koski. Hän ei enää ollut kyllin voimakas panemaan toimeen päätöstä vastoin sekä pojan että neuvonantajien tahtoa. Hän kirjoittaa siitä pojalleen Ferdinandille 13 p:nä helmik. 1771: »Böhmin asiat tuottavat minulle paljon surua ja erittäinkin senvuoksi, että keisari ja minä emme ole yksimieliset keinoista, joita tulisi käyttää. Noita ihmisraukkoja sorretaan ja itsevaltaisuus, josta he kärsivät, on tunnettu ja todistaa sitä, että toiset periaatteet ovat otettavat käytäntöön. Aijoin juuri panna ne toimeen, kun äkkiä böhmiläiset tilanomistajat, joihin, sivumennen sanottuna, kaikki ministerit kuuluvat, saattoivat keisarin jälleen epäilemään. Milloin milläkin verukkeella tiesivät he siirtää koko toimen kahta vuotta edemmäksi.» Keisarinnasta oli vaikeaa tukahuttaa väkivallalla talonpoikain kapina, joka hänen mielestään oli oikeutettu, ja se teki hänen viimeisen hallitusaikansa synkäksi.
Josefin osalla oli erittäin hovikunta ja sotalaitos, mutta Maria Teresia ei voinut olla näihinkin asioihin sekaantumatta ja toimimatta useinkin vastoin Josefin tahtoa. Tämä oli säästäväinen ruhtinas, itsellään hänellä ei ollut suuria vaatimuksia ja hän tahtoi tuoda hoviin samat yksinkertaiset tavat, kuin hänen omansa olivat. Maria Teresia ei pitänyt näistä muutoksista, ja kun Josef säästäväisyyden innossa rupesi vähentämään palkkoja ja erityisiä palkkioita, oli hän Maria Teresian mielestä kiittämätön vanhoja palvelijoita kohtaan. Josefin toimenpiteet olivat viisaat, sillä Maria Teresia oli usein ollut palkitessaan ymmärtämättömän antelias.
Sotajoukkoon uhrasi Josef sitävastoin suuria summia. Huomattavia muutoksia tehtiin toimeliaan Lascyn johdolla. Maria Teresaan mielestä poika liian paljon piti huolta sotajoukosta muiden alamaisten kustannuksella. Kaunis piirre keisarinnassa oli se, että hän tahtoi perustaa kouluja sotilaillekin. Hän oli jo hallituksensa aikana suuresti edistänyt upseerien sivistystä. Hänen aikansa ei kuitenkaan ymmärtänyt, kuinka tärkeä on sivistynyt sotajoukko, ja hänen ehdotuksensa hylättiin.
Vielä kireämpään suhteeseen joutuivat äiti ja poika ulkopolitiikan johdosta.
Ruhtinas Kaunitz oli keisarinnalle ehdottanut lähenemistä Preussiin. Maria Teresia ei voinut vapautua vihastaan Fredrik II:sta kohtaan. Ja hän koetti viimeiseen asti estää Preussin kuninkaan ja keisari Josefin yhtymistä. Se tapahtui kuitenkin hänen tahdostaan huolimatta Neisessä 1769 ja uudistettiin seuraavana vuonna.