Niin menetteli Fredrik II. Jo keväällä 1742 rikkoi hän aselevon, ja hänen voittonsa Czaslaussa vei Maria Teresialta viimeisen toivon valloittaa takaisin Schlesia, ja hänen täytyi tehdä Fredrikin kanssa rauha Breslaussa kesäkuulla 1742, jossa Itävalta muodollisesti luovutti Preussille koko ylä- ja ala-Schlesian sekä Glatzin kreivikunnan ja sai pitää ainoastaan Teschenin ruhtinaskunnan ja pari läheistä piirikuntaa ylä-Schlesiaa.

Maria Teresialla oli ollut kovat päivät Pressburgin linnassa ennenkuin rauhanpäätös tapahtui. Baijerin Kaarlo Albert oli valittu Saksan keisariksi tammikuulla 1742. Neljännestätoista vuosisadasta alkaen olivat keisarinkruunua kantaneet ainoastaan habsburgilaiset ja oli melkein näyttänyt siltä kuin olisi se perinnöllisesti kuulunut tälle suvulle ja itävaltalaisille maille. Naista ei voinut valita keisariksi, mutta Maria Teresian hartain toivo niinkuin hänen isänsä tuumien tarkoitus oli se, että hänen puolisonsa saisi tämän arvon. Se näytti nyt mahdottomuudelta.

Valonvilahdus Maria Teresian tukalassa asemassa oli, että samaan aikaan kuin keisarinvaali tapahtui näytti Englanti aikovan luopua puoluettomuuspolitiikastaan. Englanti ei voinut toimetonna katsella Itävallan paloittelua. Ranskan ja Espanjan valta olisi siinä tapauksessa käynyt Euroopan tasapainolle vaaralliseksi. Viimeksi mainitun vallan kanssa kävi Englanti sitäpaitsi jo jonkun aikaa kestänyttä siirtomaasotaa. Tämä antoi lisäaihetta Englannille, rauhaa rakastavan ministeri Walpolen erottua tammikuulla 1742, suorastaan sekaantumaan mannermaan sotaan. Armeijanosasto lähetettiin saksalaiseen armeijaan. Vielä suurempiarvoinen oli Englannin raha-avustus, sillä Maria Teresian raha-asiat olivat mitä surkuteltavimmassa tilassa.

Englannin apu ja aselepo Fredrik II:sen kanssa saivat v. 1743 voiton kallistumaan Maria Teresian puoleen. Böhmi valloitettiin uudelleen, jopa valloitettiin Baijerikin; äskettäin valitun keisarin, joka juuri aikoi viettää kruunajaisiaan, täytyi paeta, ja kun brittiläis-saksalainen sotajoukko oli saavuttanut voiton Dettingenin tappelussa lähellä Aschaffenburgia, ajettiin ranskalaiset kokonaan Reinin taa. Itävalta ja Englanti saivat myöskin kaksi uutta liittolaista, Sardinian ja Saksin, Alankomaat lupasivat lähettää apujoukkoja.

Maria Teresia ei ollut koskaan vastoinkäymisissä kadottanut uskoa asiansa oikeudenmukaisuuteen, ja tämä usko oli ylläpitänyt ja vahvistanut hänen ja hänen palvelijainsa voimia. Myötäkäymisessä pysyi hän tyynenä ja arvokkaana, väheksymättä silti niitä vaaroja, jotka vielä olivat voitettavina. Näinä vuosina oli hän kalliista hinnasta saanut tutustua eurooppalaisen politiikan petollisuuteen sekä valtakuntansa moniin sisällisiin puutteisiin. Hän oli väsymätön työssään, ei säästänyt koskaan itseään ja taisi siten monesti itse oikaista ja rohkaista. Hänen uskottunaan sisähallinnossa oli yhä edelleen Bartenstein, ulkopolitiikassa alkoi esiintyä kreivi v. Kaunitz, jonka samalla varma ja notkea tapa hoitaa valtioviisautta kysyviä asioita herätti Maria Teresian mieltymystä. Kenraalit ja valtiomiehet toimivat aina yksissä neuvoin kuningattaren kanssa, jonka hallitsijaluonne yhä selvemmin esiintyi, samassa määrin kuin hän perehtyi yleisten asiain hoitoon.

Mutta vaikka Maria Teresia käsittikin kaikki ne vaikeudet, jotka vielä olivat jälellä, voi hän nyt kuitenkin laskea vilkkaan luonteensa valloilleen. Vuoden 1743:n kuluessa ei hänen hovinsa enää ollut hiljainen ja synkkä, vaan siellä pidettiin komeita juhlia, etenkin karuselleja, jota huvitusta kuningatar erityisesti rakasti. Turvatakseen omistusoikeutensa Böhmiin antoi hän suurella juhlallisuudella kruunata itsensä Pragissa ja ymmärsi sielläkin voittaa kaikensäätyisten alamaistensa suosion miellyttävällä käytöksellään.

Fredrik II ei voinut tyhjin toimin katsella Maria Teresian kasvavaa valtaa. Hän pelkäsi menettävänsä Schlesian ja rikkoi lokakuussa 1743 Breslaun rauhan. Taaskin huolten ja levottomuuden aika. Sota raivosi vaihtelevalla onnella eri osissa Eurooppaa. V. 1745 tapahtui kuitenkin seikka, joka painoi vaa'an Maria Teresian eduksi. Keisari Kaarlo VII kuoli. Hänen poikansa tahtoi ainoastaan saada Itävallalta perintömaansa Baijerin, ja suostui tekemään erityissovinnon Füssenissä 1745 Fredrik II teki nyt rauhan Dresdenissä. Yleinen mielipide Saksassa arveli, että Maria Teresian puoliso oli valittava keisariksi, ja kuuriruhtinaat valitsivatkin hänet syyskuussa 1745. Fredrik II suostui siihen kuitenkin vain sillä ehdolla, että hänen omistusoikeutensa Schlesiaan vieläkin vahvistettaisiin. Wienin hovi päätti, että vastavalittu keisari viipymättä kruunattaisiin, huolimatta rahanpuutteesta ja vaikka kruunajaismenot arvioitiin moneksi miljoonaksi. Frans Stefan ja itävaltalaiset ministerit pitivät erittäin tärkeänä, että Maria Teresia seuraisi puolisoaan kruunauskaupunkiin Frankfurt am Mainiin, koska he tarkalleen tunsivat hänen miellyttävän olentonsa vaikutusvallan. Hän suostui siihen huolimatta satunnaisesta heikosta terveydestään, mutta hän kieltäytyi lujasti, huolimatta kaikista rukouksista, kruunauttamasta itseään keisarinnaksi. Hän tahtoi olla hallitseva kuningatar, keisarinnana ei hän olisi mitään, koko hänen kruunauksensa olisi narripeliä — hän oli sanalla sanoen järkähtämätön. Sitävastoin tahtoi hän olla juhlallisuuksissa läsnä ja vaati tarkalleen kaikkea sitä kunnioitusta, jota hallitsevan majesteetin oli oikeus vaatia. Kun puhuttiin siitä, missä keisari juhlatoimituksen jälkeen hänet tapaisi, vastasi hän: »Niin kaukana kuin mahdollista, ilman että se vaivaa häntä liiaksi.»

Wienin hovin otaksumiset olivat oikeat. Matka Frankfurt am Mainiin oli voittoretki Maria Teresialle ja vahvisti hänen asemansa Saksassa. Riemuhuudoista hänen vaunujensa ympärillä ei tullut loppua, ja ne, jotka tulivat hänen läheisyyteensä, eivät kyllin voineet kiitellä hänen arvokasta ystävällisyyttään. Kaikki tiesivät kertoa, kuinka luonteasti hän oli ottanut hansikkaan kädestään ja aivan porvarillisesti ja tuottavasti paiskannut kättä vastakruunatulle keisarille kruunaustoimituksen jälkeen. Kun hän kerran oli myöhästynyt vastaanotosta, pyysi hän tullessaan kaikilta läsnäolijoilta anteeksi. Semmoista ei vielä koskaan oltu kuultu habsburgilaisesta!

Mutta Ranska ja Espanja jatkoivat sotatoimiaan. Alankomaissa ja Italiassa raivosi sota vielä kiivaasti. Saksin marsalkan sotapäällikkötaito hankki joksikuksi aikaa voiton Ranskan aseille. Ranskan varat olivat jo kuitenkin vähissä, ja monituisten neuvottelujen jälkeen tehtiin vihdoin tunnettu Aachenin rauha 1748, jonka kautta Maria Teresian perintöoikeus tunnustettiin, mutta hänen täytyi luopua Schlesiasta, Parmasta ja Piacenzasta — kehno voitto liittolaisille, jotka kerran olivat luulleet voivansa riistää häneltä koko habsburgilaisen perinnön.

* * * * *