Aachenin rauhaa tehtäessä oli Maria Teresia yli 31:den vuoden vanha. Hän oli ollut naimisissa kaksitoista vuotta ja hänellä oli ollut kymmenen lasta, kolme poikaa ja seitsemän tytärtä. Tosin oli hän käynyt lihavaksi, mutta hän oli kuitenkin yhtä miellyttävä, ja vielä 1755, kun hänellä vieläkin oli ollut viisi lasta, kutsuu preussiläinen ministeri Wienissä häntä kauniiksi, vaikkei hänestä muuten voi sanoa, että hän imartelisi kuningatarta. Hän kehuu myöskin kuningattaren kohteliasta seurustelutapaa. »Keisarinna», jatkaa hän, »puhuu hyvin ja käyttää miellyttävää puhetapaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, kuin kuulisi hän mielellään omaa puhettaan. Päästäkseen hänen puheilleen täytyy kääntyä palveluksessa olevan hovinaisen puoleen. Harvoin kieltäytyy keisarinna vastaanottamasta. Kärsivällisyydellä ja hyvyydellä kuuntelee hän mitä hänelle on sanottavaa, ja hän ottaa itse vastaan armonanomukset, jotka hänelle lähetetään. Vastaanottopäivänsä käyttää keisarinna suurimmaksi osaksi vastaanottoihin. Kaupungissa tapahtuvat ne yleisen kokoushuoneen kulmassa, maalla hänen ollessaan kävelyllään.»
Maria Teresia oli jo silloin ruvennut käyttämään niitä tapoja, joita hän sitten noudatti läpi koko elämänsä. Talvella nousi hän kl. 6, kesällä kl. 4, harvoin 5. Jumalanpalvelusaikaa lukuunottamatta kului koko aamu työssä. Kl. 1 söi keisarinna päivällistä, useimmiten yksin, ja lepäsi sitten tunnin tahi kaksi. Sitten työskenteli hän jälleen seitsemän paikoille, jolloin hän ryhtyi korttipeliin. Se oli hänen lempihuvituksensa, mutta kuitenkaan ei hän siihen uhrannut kuin puolitoista tuntia. Sen jälkeen nautti hän kevyen illallisen ja meni aikaisin levolle. Huvitukset voivat kuitenkin keskeyttää tämän työteliään päiväjärjestyksen, mutta ne olivat aina poikkeuksia ja harvenivat, kuta vanhemmaksi keisarinna kävi.
Olemme maininneet karusellin häntä huvittaneen. Hän oli suuri hevosystävä ja reipas ratsastaja. Nopeilla ratsuretkillään Wienin ja huvilinnojen välillä oli hänen usein tapana yllättää matkan varrella asuvia ystäviänsä ja käydä heillä suurustamassa. Silloin oli hän iloinen ja luonteva käytökseltään, mutta kunnioitustakin herättävä, kun niin tarvittiin. Metsästysretkiin otti hän harvoin osaa, ja silloin vain keisarille mieliksi, joka oli innokas metsästäjä. Naamiohuvit, joissa hän esiintyi sinisessä dominossa, häntä huvittivat. Hän piti myöskin paljon soitannosta ja oli itse nuoruudessaan soittanut useita soittokoneita. Lapsille pantiin toimeen tanssiaisia ja erityisiä pieniä huvinäytelmiä.
Maria Teresia oleskeli mieluimmin Wienissä tahi Schönbrunn'in linnassa, jonka hän rakennutti uudestaan ja kaunisti. Pitempiä huviretkiä tehtiin harvoin. Silloin tällöin vaellettiin johonkin pyhään paikkaan tahi vierailtiin Böhmin ja Mährin leireissä.
Velvollisuuksiaan vaimona ja äitinä ei Maria Teresia laiminlyönyt. Hänen kuudestatoista lapsestaan tuli kymmenen täysi-ikäiseksi. Hän kirjoitti omakätisesti sääntöjä, jotka tarkoittivat heidän kasvatustaan, ja valvoi itse, että näitä sääntöjä noudatettiin. Hän ei kuitenkaan siten voinut välttää useata vanhaa itävaltalaista hovitapaa, jotka eivät voineet vaikuttaa edullisesti lasten kehitykseen. Maria Teresia osoitti puolisoaan kohtaan hellintä rakkautta, mutta vaati myöskin häneltä samaa. Harvoin tavannee onnellisempaa avioliittoa niin korkeasäätyisten kesken. Toisinaan ilmestyi kuitenkin pilviä aviotaivaalle. Keisari nimittäin erittäin suosi naisseuraa. Kun hän yhä enemmän vetäytyi pois hallitustoimista, jäi hänelle paljon joutoaikaa, ja sen hän mielellään kulutti jutellen sisarensa tahi ylihovimestarinna Fuchs'in tahi muutamien muiden hovin naisten kanssa. Kaunis kreivinna Auersperg herätti jonkun aikaa Maria Teresian mustasukkaiset tunteet täyteen eloon. Hänen epäluulonsa oli kuitenkin perusteeton, ja puolisoitten hyvä sopu palasi. Se oli kenties onneksi keisarille, sillä Maria Teresia oli leppymätön, kun oli kysymys siveellisistä hairahduksista, eikä hän voinut olla osoittamatta siveettömiä henkilöitä kohtaan suoranaista halveksumista. Itse ei hän ollut vähintäkään keikaileva, ei huolehtinut ulkomuodostaan ja hoitipa huonostikin pukuaan. Hän ei tahtonut kuulla puhuttavan sukupuolensa heikkouksista, mutta välistä puhkesi ikäänkuin valitus siitä, että hän oli syntynyt naiseksi.
Maria Teresia oli suuri kuningatar, mutta kenties olisivat hänen ominaisuutensa luoneet vielä suuremman kuninkaan. Hän olisi silloin voinut kantaa aseita oikeuksiaan puolustaessaan ja hän olisi silloin myöskin saanut toisen kasvatuksen, joka heti olisi tehnyt hänet kykeneväksi käyttämään suurta teräväjärkisyyttään ja lämmintä sydäntään maansa parhaaksi. Mutta Kaarlo VI olisi, kuten eräs englantilainen historioitsija lausuu, »järkyttänyt taivaan ja maan vakuuttaakseen tyttärensä perintöoikeuden suuriin kuningaskuntiin, ja samalla oli hän tehnyt voitavansa saadakseen hänet kykenemättömäksi hallitsemaan näitä alueita». Kenties olisi toisenlaisen kasvatuksen kautta voitu väittää niitä virheitä, jotka näin ollen kieltämättä haittaavat hänen hallitustaan, nimittäin jonkunlainen yksipuolinen ulkokultaisuus, ymmärtämätön kovuus useita väärinkäytöksiä tukahuttaessa ja intohimoinen niin hyvin viha kuin ihailukin.
Maria Teresian onnistui kuitenkin älyllään ja työkyvyllään suureksi osaksi korvata se, minkä kasvatus oli laiminlyönyt. Kullakin ministerillä oli oma viikonpäivänsä, jona hän esitti kuningattarelle asiansa. Kuningatar luki itse lähettiläittensä tiedonannot ja muiden virkamiesten kertomukset, niiden joukossa ahkeran v. Bartensteinin laajat muistiinpanot. Ei tauti eikä huvitukset häntä siitä estäneet. Hän kirjoitti omakätisesti muistutuksia kaikesta tärkeämmästä, jota hänelle esitettiin, sekä ne päätökset, joita hänen virkamiestensä tuli seurata. Nämä muistutukset ennen kaikkea todistavat Maria Teresian suurta personallista osanottoa niihin merkillisiin toimenpiteisiin, jotka tapaa hänen hallituskaudellaan. Ne todistavat myöskin, että hän oli lahjakas, oikeudentuntoinen, velvollisuutensa käsittävä ja hurskas. Hän sanoi aina ensimmäiseksi rukoilevansa Jumalalta kykyä oikein toimittamaan tärkeää tehtäväänsä.
Perintöjärjestyssota oli saanut Maria Teresian huomaamaan, että semmoisten saaliinhimoisten naapurien ympäröimänä ei Itävaltaa mitenkään voisi pitää koossa ilman vahvaa sotajoukkoa, mutta sitä ei voinut hankkia rahatta, eikä kylläksi rahaa milloinkaan voisi toimittaa kumoomatta aateliston veronvapautta, muuttamatta hallintoa ja parantamatta aatelittomain säätyjen ehtoja. Kaiken tämän piti vahvan kuninkaanvallan panna toimeen, joka samalla muodostaisi vahvan keskushallituksen, ja se pitäisi koossa valtakunnan eri osat.
Maria Teresia on omakätisessä kirjoituksessa esittänyt, mitenkä hänen esi-isänsä heikkoudesta aatelia ja virkamiehiä kohtaan olivat vahingoittaneet omaansa ja koko maan voimaa, ja hän viittaa samalla siihen tiehen, jota kulkemalla hän aikoi vahvistaa kuninkaan valtaa. Hän tosin epäröi rikkoa säätyjen etuoikeuksia, jotka hän oli vannonut säilyttävänsä, mutta hän pelasti omantuntonsa sillä, että hänen valansa ainoastaan oli koskenut heidän »oikeudella saamiaan oikeuksia», ja niihin ei hänen mielestään mitenkään voinut lukea niitä oikeuksia, joita he hänen edeltäjiensä heikkoudesta olivat saaneet.
Vanhan itävaltalaisen feodaliyksinvallan muodostaminen uudenaikaiseksi valtioksi, vahvan kuninkaanvallan ja voimakkaan keskushallituksen avulla, kuvaa lyhyin piirtein Maria Teresian sisäpolitiikkaa. Hänen hallituskautensa oli siis käänne Itävallan kehityksessä. Siellä kuten muuallakin oli rajaton yksinvalta välttämätön porras suurempaan vapauteen ja lailliseen yhdenvertaisuuteen.