Maria Teresia koetti jo Dresdenin rauhanteon jälkeen oppia tuntemaan maansa asetukset ja varat. Hän käytti apunaan v. Bartensteiniä sekä kamarikirjuri Koch'ia, joka oli hiljainen, rehellinen mies, eikä vehkeillyt, mutta ennen kaikkea käytti hän v. Haugewitz'iä. Tämä oli synnyltään saksilainen, hiukan narrimainen, mutta uuttera ja varustettu erinomaisella käytännöllisellä liikemiesälyllä. Maria Teresian suuriin ominaisuuksiin kuului se, että hän tiesi käyttää ja löytää kelvollisia virkamiehiä ja usein katsomatta sukuperää, vaikka hänen tässä suhteen oli mahdoton kokonaan hylätä ikivanhat ennakkoluulot.
Haugewitz toimitti sen merkillisen veronjärjestelyehdotuksen, jonka säädyt pitkän vastustuksen jälkeen, etenkin ala-Itävallan maakuntien puolelta, lopulta hyväksyivät. Ehdotuksen yksityiskohdat täytyy tässä jättää sikseen. On ainoastaan mainittava että se melkoisesti paransi Itävallan tuloja ja puolustuslaitosta, etupäässä sen kautta että aateliston veronvapaus poistettiin, joka tapahtui Ranskassa vasta suuressa vallankumouksessa ja Preussissä meidän päivinämme, ja että verot olivat maksettavat rahassa. Sen sijaan vapautettiin alamaiset muista tilapäisistä ulosteoista paitsi majoituksista. Maria Teresian käytös näissä kysymyksissä oli omiaan hankkimaan niille voiton: hän oli samalla kohtuullinen ja luja. Virkamiehiltään vaati hän kannatusta, ja eräs hänen uskotuistaan, kreivi Harrach, joka vastusti ehdotusta, joutui auttamattomasti epäsuosioon. Täten saaduilla rahoilla uudistettiin itävaltalainen puolustuslaitos ja vanhat väärinkäytöt poistettiin siitä. Maria Teresia itse seurasi aina harrastuksella sotajoukkoaan ja kävi usein leireissä ja kasarmeissa.
Sitten parannettiin ja järjestettiin rahavarainhallinto yksityiskohtia myöten, ja siinä Maria Teresia käytti hyväkseen puolisonsa kokemusta näissä asioissa.
Myöskin maitten hallinnossa tapahtui erittäin huomattavia muutoksia. Periaate oli se, että samalla kun koetettiin yhdistää eri maiden hallinnot mikäli suinkin, koetettiin erottaa hallinnon eri haarat, jotka sitä ennen olivat jotenkin mielivaltaisesti yhdistetyt. Siten oli ollut olemassa böhmiläinen ja itävaltalainen kanslia, ja böhmiläinen kansleri oli ollut melkein yksinvaltias. Tämä kaikki muutettiin. Oikeusasiat annettiin erityisen viraston haltuun.
Vuosina 1753—66 työskentelivät useat toimikunnat yhteisen sivilioikeuden toimittamiseksi kaikille saksalaisille maakunnille. N. k. Codex Theresianus oli tämän työn tulos kuten kaksi vuotta myöhemmin ilmestyvä rikoslakikin[1]. Mutta jokapäiväistäkin lainkäyttöä valvottiin tarkemmin kuin siihen asti. Erottamalla yksityisissä maakunnissa lainkäytön hallinnosta voitiin paremmin pitää huolta oikeuden noudattamisesta.
[1] Constitutio Criminalis Theresiana.
Kaikenlaiset kuokkavieraat ja tyhjäntoimittajat olivat tietysti tyytymättömät siihen suurempaan järjestykseen, joka kaikkialla pantiin toimeen, ja Maria Teresiakin sai osansa siitä kiittämättömyydestä, joka seuraa parannusten kintereillä, niiden kaikkien kiittämättömyydestä, joilla oli ollut hyötyä epäjärjestyksestä. »Minä en ole mitään huomaavinani», kirjoittaa Maria Teresia myöhemmin itse tästä, »toivossa että viisaammat vähitellen tunnustaisivat kaiken tapahtuneen vain isänmaan hyväksi, siis vain heidän itsensä hyväksi. En antanut vanhastaan tutun hälinän pettää itseäni, en myöskään luopunut aikeestani panna toimeen sitä, mihin Jumalan avulla olin ryhtynyt, sillä olin varmasti vakuutettu sen oikeudenmukaisuudesta ja välttämättömyydestä.»
Keisarinna sekaantui kirkollisiinkin asioihin, vaikka ei aina menestyksellä. Olemme jo maininneet että hän oli hartaasti uskonnollinen. Hän oli lisäksi uskollinen katolisen kirkon tytär ja noudatti nöyrästi sen tapoja ja sääntöjä. Tämä hänen kirkollisuutensa ei kuitenkaan estänyt häntä puoltamasta valtion oikeuksia kirkkoon nähden. Hän ei sallinut pappien sekaantua maallisiin asioihin, ja hänen suhteensa paavinistuimeen oli valtiollisista syistä usein kireä. Papiston kuten aatelistonkin täytyi luopua monesta etuoikeudesta, ja hengellisten itsensä ottamia oikeuksia vastustettiin ankarasti. Samaten oli keisarinna kaiken taikauskon vihollinen. Noitatutkinnot poistettiin, ja 24 kirkollista juhlapäivää poistettiin ediktillä v:lta 1754, vaikka taikauskoinen kansa sitä vastusti. Hän koetti myöskin vähentää raakuutta ja siveettömyyttä sääntöjen ja asetusten avulla.
Toiselta puolen täytyy myöntää että Maria Teresia oli suvaitsematon muunuskoisia kohtaan. Etenkin on Pragin juutalaisedikti v:lta 1744 saanut huonon maineen. Hän olisi mieluimmin tahtonut karkoittaa heidät kokonaan maastaan, mutta siitä hänen täytyi luopua. Eivät protestantitkaan saavuttaneet tosi vapautta hänen aikanaan, ja luullaan keisarinnan rippi-isän Pittermannin olleen siihen syypään. Uskonvapausaate, joka juuri tähän aikaan syntyi, ja jota Maria Teresian vihollinen Fredrik II niin innokkaasti kannatti, ei koskaan miellyttänyt häntä, joka pysyi lujana uskossaan ja vanhassa lauseparressa: yksi valtio, yksi kirkko.
Jättäkäämme kuitenkin tämä hänen hallituksensa varjopuoli ja puhukaamme hänen suhteestaan opetukseen. Hänellä on siinä kohden suuret ansionsa. Korkeamman opetuksen järjesti hän etupäässä kelvollisten virkamiesten kasvattamista varten. Mitään varsinaista tieteellistä harrastusta ei hänellä koskaan ollut. Siksi oli hän liian käytännöllinen. Mutta sitä vastoin hän suuresti kunnioitti kaikkea tietoa, josta suorastaan oli hyötyä elämässä, ja hän auttoi innokkaasti henkilääkäriään Gerhard van Swieten'iä, joka järjesti uudestaan Wienin yliopiston, ja joka toi sen lääkeopilliseen tiedekuntaan kukoistusajan. Maria Teresia lahjoitti rahoja uutta yliopistorakennusta varten, jonka hän itse vihki 1756. Hänen toimestaan perustettiin akatemia itämaisten kielten tutkimista varten. Hänen luomiaan on myös se aateliskoulu, joka hänestä sai nimen Theresianum, ja jota hän anteliaasti avusti lahjoituksilla. Myöskin alkeiskoulut olivat hänen huolenpitonsa esineitä. Hän ei suinkaan sokeasti ihaillut jesuiittain opetustapaa ja eräässä ediktissä v:lta 1752 vastustaa hän useaa väärinkäyttöä, niiden joukossa kaikkea järjetöntä ulkolukua. Hän aikoi myöskin perustaa realikouluja, mutta häntä neuvottiin aikeestaan luopumaan.