"En suinkaan; minä en ole hupsu — enkä sitäpaitsi häntä rakastakaan."
"Sitten et saa hänelle mennäkään. Rakkaus on avioliitossa tärkeintä."
"Bravo! Viisaus on puhunut; nyt kirje todella kirjoitetaan."
Hän asettui pöydän ääreen ja luki ääneensä sitä myöten kuin kirjoitti:
"Rakas Poul!
Kun sydämeni kuuluu yksinomaan taiteelleni, en voi tulla
vaimoksesi. Rakastakaamme toisiamme kuin veli ja sisar.
Ystäväsi
Else Mörck.
"Tämän voit antaa hänelle huomenna, Grethe, kuulethan."
Grethe istui pystyssä sängyssä. Tuo oli hänestä kovin jännittävää; ja hirveän sankarillisesti menetteli hänen mielestään Else hyljätessään laulunsa vuoksi Poulin rakkauden. Että voikin! Ja hän näki äkkiä "professorin" edessään. Hänen likinäköiset silmänsä suistelivat häntä kohti, niin että täytyi painua takaisin pielukselle. Ei, hän se toki ei ollut; hänessä oli liian paljon kirjatoukkaa; mutta kerran kai oli tuleva joku toinen…
* * * * *