Sisällä puutarhatuvassa oli kahvipöytä katettuna, ja Karen-rouva, joka oli nähnyt vieraat ikkunaruutujen lävitse, riensi tuomaan höyryävän juoman sisälle palvelijattaren seuraamana, joka kantoi äsken leikattuja juhlakakun viipaleita.
Rouva Bang istui nojatuolissa ikkunan luona, kauniit, hienopiirteiset kasvot ohimoille ja otsalle aaltoilevan valkoisen tukan reunustamina. Hänellä oli tavallisuuden mukaan yllään silkkipuku, mikä kaulan ympäriltä ja hihansuista oli hienoilla kellervillä silkkinypläyksillä koristeltu. Ursula-rouva istahti hänen luokseen:
"Onpa hauskaa nähdä teidät noin reippaana ja iloisena."
Rouva Bang puristi hänen käsiänsä ja virkkoi:
"Minä nukuinkin yöni hyvin. Näin unta Knudista, ja luulen, että pian tapaamme toisemme. Nyt alkavat lehdet varista, — kunpa pääsisin pois, ennenkuin talvi pitkine, pimeine iltoineen saapuu!"
Ursula-rouva sanoi nopeasti johtaen keskustelun toisaalle:
"Ja te tulette meidän kanssamme kirkkoon tänään?"
"Niin, senvuoksi olen tänne tullut. Gade on tosikristitty pappi ja tarkoittaa, mitä sanoo. Sellaisia pappeja on kovin harvassa; mutta me uskovaiset kuulemme heti äänensävystä, ovatko sanat teeskenneltyjä vai todellisia. Matkustin tänne myöskin välttääkseni Carstensenia."
Hän hymyili surumielisesti ja jatkoi hiljempää:
"Hän käy niin usein, ja vaikka olenkin antanut hänelle anteeksi, tahdon kuitenkin mieluummin olla yksinäni — muistoineni. Tosin kyllä olin hänet itse kerran valinnut; mutta silloin olin erehtynyt. Vasta Jumalan valitsemasta tuli oikea aviopuolisoni, ja ainoastaan hänet tahdon tavata."