"Sen teen kernaasti. Sitten kyllä taivutan hänet palaamaan kanssani — mikäli hän Elsen tähden tohtii."
Hän katsahti ilkkuen sisareensa, mutta tämä kohautti niskojansa ja sanoi vihaisesti:
"Älähän vaivaudu. Minä matkustan heti suuruksen jälkeen, — Poul on kutsunut minut ylioppilasyhdistykseen täksi iltaa."
"Niinkö? Minä taas luulin kuulleeni sinun aamulla kieltäytyneen, kun aioimme jäädä tänne iltajunan lähtöön asti."
"Mitä? Kieltäydyinkö? Sitä en voi muistaa."
Else poimi viimeiset ruusut Erikin pensaasta muka rouva Bangille viedäkseen, ja Grethe, joka nyt äkkiä muisti isoäidin, pyrähti juoksemaan huutaen samalla:
"Nyt minä riennän edeltäpäin katsomaan, kuinka hän voi."
Grethe näki isoäidin istuvan nojatuolissaan ikkunan edessä, mutta hän ei varmaankaan huomannut Gretheä, sillä hän ei nyökännyt vastaan, kun tyttö viittasi hänelle ikkunasta. Hän näki ruudun lävitse, että silmät olivat suljetut ja pää lepäsi pieluksella. Pienet valkoiset kädet olivat ristissä hänen helmassaan, ja huivi oli valahtanut hartioilta.
Grethe juoksi takaisin pyytääkseen toisia olemaan hiljaa, koska isoäiti nukkui, ja yksimielisesti he menivät sisälle pääovesta.
He söivät aamiaista ruokasalissa, heti kun olivat tulleet sisälle; mutta Karen-rouva ajatteli, että oli parasta antaa isoäidin nukkua rauhassa. Grethe ja Svend haastelivat vilkkaasti — oli niin paljon juteltavaa senjälkeen, kun oltiin Nöddebon retkellä. Mutta Else oli alakuloinen. Kun he olivat aterioineet, meni rouva Karen sisälle äitiänsä katsomaan jättäen oven auki jälkeensä. Äkkiä he kuulivat valittavan huudahduksen ja senjälkeen kutsun, ja pappi riensi sisälle.