Karen-rouva pani työnsä kokoon ja virkkoi katsahtaen poikaansa: "Erik tuli tänne tänä iltana ilmoittaakseen uutisen; mutta kerro se mieluummin itse."
Erik pudisti vastahakoisesti päätänsä: "En luule, että se voi Elseä huvittaa."
"Mutta minua sitten!" Grethe katsoi loukkaantuneena veljeensä. "Miksi aina on kysymys Elsestä?"
"Älä nyt ole noin lapsellinen. Kyllä äiti sen sinulle huomenna kertoo."
"Minä en halua tunkeutua kenenkään salaisuuksiin."
Else katsoi vihaisesti Erikiin ja sanoi nousten:
"Kun tädillä on jotakin uskottavana tyttärelleen, en tahdo läsnäolollani häiritä."
"Mutta Else hyvä!" Karen-rouva katsoi häneen moittivasti. "Tuntuuko sinusta todellakin, että kohtelemme sinua kuin olisit vieras?"
Else ei vastannut siihen kysymykseen, vaan sanoi ripeästi: "Hyvää yötä, täti Karen, hyvää yötä, herra pastori, hyvää yötä, Erik. Tulet kai pian?"
Viime sanat lausuttiin Grethelle, joka nousi hämmästyneenä, seuratakseen häntä. Kappalainen oli myöskin noussut epätietoisena, lähtisikö perästä vai jäisikö; mutta Karen-rouva ratkaisi ripeästi kysymyksen lausumalla: