Sitten siellä oli Poul Lange, joka oli kovin suuttunut, kun ei ollut häneltä saanut oikeata suudelmaa eilisiltaisessa huvinäytelmässä, ja "professori", tuo pöyhkeilijä, oli aamulla julkaissut "ylimääräisen koululehden" ja siinä kirjoittanut, että Else oli keimailija ilman erikoisempia lahjoja ja vaikutti vain etelämaalaisella ulkomuodollaan. Sen hän oli kylläkin lukenut jostakin rosvoromaanista; mutta nyt hän, kuten itse oli sanonut, tahtoi käyttää sitä valtaa, joka julkisen sanan palvelijoilla on. Niin, olipa hän soma sanomalehtimies! Koulupoika… hm… Tässä Else nyrpisti nenäänsä kirjoitusharjoitukselle, mutta äkkiä juolahti hänen ajatuksiinsa Erik.
Tämä oli istunut näyttämön ensimäisessä penkkirivissä ja ollut raivoissaan. Sen oli hänestä voinut nähdä, ja syynä oli mustasukkaisuus. Ja jos Else edes olisi todella suudellut Poulia! Mutta hän oli vain ojentanut hänelle poskensa, jota nuorukainen tuskin ehti koskettaa, kun hän oli niin nopeasti vetänyt sen takaisin. Ja sitäpaitsi — mitä tuo kaikki Erikiä liikutti? Ei suinkaan Elsen tarvinnut hänelle tehdä tiliä teoistaan? Eikö hän liiankin usein ollut toistanut, ettei hän koskaan menisi naimisiin?
Voi, kuinka kiusallista oli olla noin tavoiteltu, ja pahemmaksi kävisi tietysti tilanne, sittenkun hänestä tulisi kuuluisuus. Hän sulki kirjoitusvihon ylimielinen primadonnan hymy huulillaan, ja nousi. Grethe pisti päänsä ovesta sisälle:
"Rehtori on kysynyt sinua. Tule pian! Tiedäthän, ettemme saa oleskella luokkahuoneissa, kun meitä ei mikään vaivaa."
"Niin, kylläpä se herra on vaativainen. Hän tahtoo kai, että menemme ulos pihamaalle ja annamme kaikkien kurittomain nulikoiden pommittaa itseämme lumipalloilla. Minua alkaa tämä kaikki jo kyllästyttää."
"Mutta tule nyt sentään. Parastahan on välttää torumisia."
Else meni majesteetillisella ryhdillä ulos eteisessä seisovan rehtorin luo ja lausui kuivalla ja ylväällä äänellä:
"Herra rehtori, sallitteko minun tänään jäädä sisälle? Minulla on kauhea päänkivistys."
"Ei, päinvastoin!" Rehtori naurahti. "Mikään ei ole parempaa päänkivistykselle kuin raikas pakkasilma. Ottakaa ripeästi päällysnuttu yllenne; pian soitetaan sisälle."
Else kääntyi vimmastuneen loukkaantuneena ja meni pitkin käytävää; mutta rehtori huusi äkkiä: