Päivällisen jälkeen lähtivät nuoret kävelylle, ja kappalainen, jonka oli määrä viipyä vielä vähän aikaa pappilassa, liittyi mukaan. Grethe ja Svend pitivät yhtä seuraa, kuten aina, eikä heitä kukaan häirinnyt; mutta kappalaista, joka oli toivonut saavansa olla Elsen parissa, kohtasi paha pettymys. Poul nimittäin veti hänet syrjään ja jutteli parantuneesta pastorista ja lääketieteen edistyksestä viime vuosisadalla. Nuori pappi kuunteli häntä alistuvasti ja näki mielipahakseen, kuinka pari, Erik ja Else, jäi yhä kauemmaksi.
Nämä olivat tavanneet toisensa vain jonkun kerran sen marraskuunillan jälkeen, jolloin Else oli viskannut omenan Erikille, ja nuorukainen kertoi nyt, että uutinen, jota hän sinä iltana ei tullut ilmoittaneeksi, oli hänen pääsemisensä Trillerödholmin tilanhoitajaksi.
"Nyt teillä on tulevaisuus, mutta minäkin aion vakaasti ajatella omaani. Niin pian kuin tutkinto on suoritettu, alan harjoittaa lauluopintoja, ensiksi oopperalaulaja Thychsenin johdolla ja myöhemmin ulkomailla. Sitten on minulla lisäksi hyvä omatunto, kun olen täyttänyt isän toivomuksen ja suorittanut tuon tutkinnon; ja velvollisuutensa täyttäminen on aina suloista."
"Se on kyllä totta; mutta Else, jos… jos sentään joskus mieltyisitte johonkuhun mieheen, ettekö luopuisi opinnoistanne?"
"Ei, Erik, sitä en tekisi. Luuletteko ehkä, että joku mies tahtoisi uhrata työnsä tai oikeammin elämänkutsumuksensa seuratakseen minua? Tahtoisitteko esimerkiksi te luopua toivomastanne maatilasta seurataksenne minua impressariona pitkin maailmaa?"
Hän katsoi ärsyttävästi nuorukaiseen, mutta tämä sanoi vakavasti:
"Tarkoitatteko, mitä sanotte?"
"Tarkoitan tietysti. Mitä mies vaatii naiselta, sitä on naisellakin oikeus vaatia mieheltä — varsinkin kun hän tuntee, että hänellä on todellinen kutsumus. Miksi toinen uhraisi kaikki eikä toinen mitään?"
"Siksi, että naisen toimiala on kodin piirissä."
"Voi, voi, palaammeko nyt siihen vanhaan!"
Else puhui valittelevaan sävyyn, mutta lisäsi heti innokkaasti: