— Rupea sinä vain! Vielähän on vähän aikaa.
— Älähän nyt toki. En kai minä rupeaisi teidän välejänne sotkemaan. Pidän niin paljon sinusta ja pidän niin paljon Ollista. Luulen melkein, että olen rakastunut häneen. Häneen minä kohdistan kaikki voimani.
— Ei sinun tarvitse paljonkaan voimiasi hänen takiaan tuhlata.
— Mitäpä, jos koettaisin voimiani Kivistöön päin?
— Taitaisitpa turhaan ponnistella. Joka tapauksessa kiellän sinua kerrassaan. Hän on aivan liian sairas ja hermostunut, että häntä saisit ruveta huviksesi rääkkäämään.
— Se ehkä piristäisi häntä. Muutamat miehet ovat sitä iloisempia, kuta enemmän heitä rääkätään.
— Kivistö ei kuulu niihin.
— Ehkä ei. Tunnen häntä niin vähän. Mutta luulen että tohtori Saarivirta kuuluu niihin. Häneen nähden voisit pienellä rääkkäyksellä saada ihmeitä aikaan. Yritäpäs vaan olla hiukan häijy.
— Olenhan sanonut, ettei minulla ole mitään halua valloittaa häntä.
— Sinä olet aivan mahdoton. Olet tietysti niin varma asiastasi. Mutta minäpä sanon sinulle, että vielä vaikeampaa kuin valloittaminen on kiinnipitäminen.