— Mutta entäpä, jos minua nyt ei huvittaisi "pitää kiinni". Jos olisin liian laiska tai ehkä liian ylpeä. —
— Sinun kanssasi ei pääse minnekään. Yhden asian vain sanon sinulle:
Syytä itseäsi!
— Itseänipä tietenkin. Ketä muuta. — Nyt minun onkin jo mentävä alas.
— Olehan nyt vielä hetkinen. Sanon vain samalla, mikä on taktiikan toinen pykälä. Se on vaarinottaminen oikeasta hetkestä. Katsos, jokaisella miehellä on heikkoja hetkiä. —
— Tiedän, tiedän! En jouda enää kuulemaan. — Sanohan kuitenkin vielä, kuinka vanha sinä olet.
— Yhdeksäntoista vuotta.
— Ilmankos sinä oletkin niin viisas.
XI.
Tuuli oli kääntynyt etelään ja säät olivat käyneet lämpimiksi. Eräänä päivänä ilmoitti johtajatar aamiaispöydässä, että aiottiin toimeenpanna suuret istutustalkoot ja kehoitti hoidokkaita ottamaan niihin osaa. Oli tarkoitus yhdellä iskulla saada kaikki kukkaryhmät valmiiksi. Pitkin aamupäivää sitten suunniteltiin ryhmityksiä. Ne, joilla oli taiteellisia taipumuksia, tekivät ehdotuksia taimien järjestelystä, muut esiintyivät arvostelijoina. Lopuksi pysähdyttiin jokseenkin tarkalleen siihen suunnitelmaan, jonka puutarhuri kohta aluksi oli esittänyt.
Taivas oli käynyt pilveen, niin että kohta päivällisen jälkeen voitiin käydä työhön.