— On. Hyvin herttainen. Oletteko menneet kihloihin?
— Ei, ei vielä. Mehän olemme molemmat niin nuoria. Mutta melkeinpä sentään olemme kihloissa. Silloin kukkainistutus-iltana hän puhui niin paljon minulle. Hän on niin hyvä ja kunnon poika. Etkö luulekin?
— Luulen, luulen!
— Minä rakastan häntä niin kauheasti. En ymmärrä, kuinka kestän, kun hän neljän päivän perästä lähtee.
— Tapaattehan te toisenne sitten taas.
— Niin tapaamme, mutta ero on kuitenkin niin vaikea. Hän on tänään taas sanonut minulle niin paljon kauniita asioita. — Kuule, oletko sinä kihloissa tohtorin kanssa?
— En.
— Koska sinä menet sitten?
— En koskaan.
— Älä sinä joutavia. Tohtori on oikein hyvä mies. Ollista minä pidän ja hänestä, mutta en Kivistöstä. Hän katselee minua aina niin pilkallisesti.