— Viiniä ne heilakat kyllä juovat, — sanoi herra ryypätessään — no, haluatko?
— Parempi olisi kääntää selkänsä — ja sylästä se suustaan, — huusi
Paula toiselta puolelta. — Yleensä meillä on hyvä sylkemisen halu. —
Naiset katsahtivat toisiinsa.
Milada kuuli nimeänsä huudettavan sivuhuoneesta. Hän riensi kiireesti sinne.
— Tuo näyttää hyvin yksinkertaiselta, — sanoi muuan nainen, huokaillen hänen jälestään.
Paula kertoi tämän vahingoniloisella naurulla Miladalle. Sen erän perästä Milada tuli entistään varovaisemmaksi, aina silmäten tutkivana tarjoiluhuoneen yleisöä, ennenkuin astui sisään.
Ensimäisen siveyssaarnan kuuleminen ei tehnyt häneen edullista vaikutusta.
Iltapäivällä saivat tytöt luvan lähteä kävelylle. He läksivät tavallisesti Prater-seutuun, juoden siellä kahvia Meijerissä. He katselivat seisahtelevia ajurivaunuja, hevosillaan ponnahtelevia ratsastajoita, ohi piriseviä automobiileja, ja joka kerta kun näkivät tutun, hyppäsi Paula pystyyn, taputtaen huomiota herättävästi käsiään.
Täällä Milada näki ensi kerran suurkaupungin hienoston elämän… Hän istui kuin kuumeessa, katsellen tuota nauravaa ihmismerta, jossa vaihdettiin tervehdyksiä, nyökäytellen päätä, tavattiin toisiaan ja turistiin.
Konemaisesti hän kiersi lusikkaa kahvikupissaan, kuunnellen hajamielisenä Paulan huudahduksia ja huomautuksia. Hänen aivoissaan kihisi kysymyksiä, joihin hän ei keksinyt vastausta. — Nuo ihmiset, — keitä he olivat? — Miten he elivät? — Miksi ne aina nauroivat? — He eivät olleet maalattuja. Heidän ei tarvinnut paljastaa rintojaan, — ei viitata herroille eikä maklakoida. Ne istuivat tuossa tyynesti. Herrat kumartavat heille syvään, mennen varovaisesti ja hitaasti heitä kohden. — Katsos, — sanoi hän ihmetellen Paulalle, joka piti häntä käsivarresta kiinni, — herrat kävelevät varpaillaan noitten naisten edessä.
Kerran kaksi kovin solakkaa, vaaleaa naista herätti hänen erityisen huomionsa. Ne olivat näöltään sisarukset, puettuina valkoisiin pitsipukuihin, täynnään hohtokiviä. Kun ne astuivat vaunuistaan, ryntäsi koko lauma ratsastavia herroja heitä tervehtimään. Kumartuneitten päitten ja kuiskeitten läpi he koettivat raivata itselleen tietä istumapaikalleen.