— Keitä nuo ovat, — sanoi Milada painostunein mielin tuijottaen heihin.
— Nuo naiset ovat sellaisia, jotka pettävät miehiään. Siksi heillä on hohtokiviä ja pitsipukuja, — sanoi Paula halveksien.
— Sinä elät kymmenen kertaa siivommin kuin he, — ärähti kaunis Fritzi, viinitarjoilun tähti. Fritzi oli ihmeen suloinen, vaalea nainen, jolla oli säännölliset, hienot kasvonpiirteet. Kävelyretkillään hän kiintyi pääasiallisesti pieniin lapsiin, nauraen ja tarttuen heidän pikku kätösiinsä, kun he kulkivat ohi, yrittäen aina salaa herättää heidän huomionsa.
Fritzillä oli itse kuudenvuotias lapsi kotona hoidettavana äidin luona. Tätä lasta hän rakasti aina jumaloimishaluun asti, ja kaikki minkä hän näki, sai hänet kaiholla muistamaan "Sissi-kissaansa"… Katso tuollaista nättiä leninkiä! — Sellainen pitää minun ommella Sissilleni. — — Katsos, — Miia! — Leningissä on kuusi rimsua hameessa ja kolme hihoissa. — Kuule, Sissille minä laitan samallaisen puvun, mutta taivaan sinisen värisestä kankaasta. —
Tähän aikaan tapahtui jotain, joka oli erittäin paikallaan äkkiä kirkkaasti valaisemaan sitä epäselvyyttä, joka vielä vallitsi Miladan havainnoissa ja epäilyksissä.
Tytöt saapuivat taas kerran kolmisin Meijeriin. Kun he ihmisillä täyteen ahdetussa puistossa eivät löytäneet vapaata pöytää, istuivat he samaan pöytään vanhan avioparin kanssa, joka suopeana nyökäytti heille päätään suostumuksen merkiksi. Rouvalla oli ystävällinen, kellertävä naama, jolla hän mustan pitsiröyhelöpäähineensä alta hymyillen ja hyväntahtoisena katseli noitten kolmen kauniin tytön kasvoja.
Paula käänsi itseään sinne tänne, huoahtaen avomielisesti. — Ei ole yhtään upseeria taas täällä! — Lopulta hän rupesi heittämään silmäyksiä polkupyöräilijäjoukolle.
Kotvasen kuluttua vieressä istuvat vanhukset pistivät päänsä yhteen.
Sairaalloisella tarkkuudella tutki Milada vanhan rouvan hätääntyneitä kasvonilmeitä, hänen urkkiessaan tyystin pöytänaapureitaan.
— Kuule Fritzi, he puhuvat meistä, — huomautti Milada hermostuneena toverilleen, joka selaili pilalehteä.