— Onko sinulla sen hoitajan osoite? — kysyi Milada väsyneesti ja soinnuttomasti. Hän oli kuullut tämän saman jutun niin monasti, että oli siihen kyllästynyt… Mutta Dubben tuskaa heijastavat silmät janosivat aina vastausta.
— Goldscheider tietää sen. Hän sen toimitti hoidettavaksi. Sen pitäisi olla jossain kaukana maalla vieraitten ihmisten… sellaisten naisten luona, näes, jotka elävät pienten lasten hoidolla. Nyt minä otan sen sieltä pois. — Milada kulta, minä en pelkää. — Kaksi vuotta Kristuksen nimessä ei ole mikään ijankaikkisuus, joka pelastuksetta ja ehdottomasti hukuttaa. — Minä rupean tunteja antamaan ja lastani kasvattamaan. Eikö totta Milada, kaksi vuotta ei merkitse mitään!? Minä tunsin erään tytön, joka sairasti neljä vuotta luumätää, ja kun hän pääsi sairaalasta, nai hänet eräs nuori kaunis mies. No mutta sano sinäkin jotain Milada!
Milada teki toivottoman liikkeen. "Hullu" sanoivat muut, kun Dubbe houri lapsestaan… Joku oli kuullut, että se oli kuollut heti synnyttyään.
Milada tarttui Dubben käteen: — Sinun pitää kuitenkin puhua ensin Goldscheiderin kanssa! Ymmärrätkö? Jos pyydät jotain siltä, joka tämän talon on ostanut, niin se sanoo, että asia ei koske häntä. Sinä olet kauppatavara, etkä muuta.
— Niin, niin — vastasi Dubbe lapsellisen parkuvalla äänellä —, mutta hän ei voi pidättää minua, sen sanon sinulle… Hänen täytyy tuntea omantunnonvaivoja.
Dubbe hyppäsi pystyyn ja karahti Miladan kaulaan.
— Ah, Milada, sinä olet hyvä, sinä olet jalo. Minä puhun hänen kanssaan rauhallisesti. Minulla on sata tehtävää. Mitä sinä arvelet? Pitääkö minun ensin vuokrata huone ja sitten vasta ottaa lapsi luokseni, vaiko päinvastoin? Lapsi ei saisi olla hetkeäkään enää vieraitten ihmisten hoidossa. — Dubbe katseli Miladaa kasvoihin tuijottavin silmin. Lukemattomien tuntien tuska kuvastui niissä.
— Mutta ajattele, jos en saakaan enää lastani takaisin! En koskaan, — kuiskasi Dubbe.
— Tule huomenna luokseni, Martta kulta! Silloin saatamme puhua tästä asiasta tarkemmin. Portinvahtirouvan lähetämme lastenlöytökotiin, jotta hän voisi ottaa parempaa selvää asiasta. Nyt pitää sinun mennä nukkumaan.
— Nukkumaan! Mitä? Minäkö? Ei rakas nunna! Minä luulen, että minä yleensä en nuku enää koskaan.