— Olut maistuisi nyt hyvältä, virnisti unkaritar tiilenvärisine kasvoineen ja rohkeine konkkanenineen. — Katsos nyt!
— Unkarilainen porsas.
— Kuka on sinusta porsas?
— Sinä.
— Hän on oikeassa. Joka vähästä antaa, on —
— Suu kiinni, tulee ihmisiä.
— Jesus, ainoastaan tuo italialainen asioitsija.
Janka palasi ylpeänä. — Siellä on jo "kundeja" ulkona. — Tytöt läksivät lykkäämään. Kaikista ovista ja nurkista ne läksivät meluten ja kiersivät rallatellen poliisia, joka halveksien tarkasti heitä. — Sitten he livahtivat räikeästi valaistulle vilkkaalle pääkadulle.
— Täti, sanoi Milada tärkeän näköisenä, ja hiipi Jankan luo, joka komeilevin askelin kulki kahisevan pukunsa jarruttamana, — sinä et saa antaa kahdesta guldenista niinkuin viime kerralla, jolloin tytöt tuolla ylhäällä sinua pilkkasivat.
Janka viittasi raskasmielisenä… Minä tiedän sen kyllä, sanoi hän kiusaantuneesti ja kiiti edemmäksi…