Gisi makasi juuri aatteissaan, pitikö hänen "Bertlin" kehoituksesta lähteä kesäksi Müncheniin maalarien malliksi vai eikö. Bertl oli ennustanut etuja koituvan tästä matkasta, mutta Gisi ei pitänyt melusta ja ponnistuksista. Hän oli siksi liian mukavuutta harrastava, hän tiesi, että olisi täten pakoitettu kulkemaan halki koko valtakunnan ja olla maalarien kylttinä, aivan kuin silloin sen juutalaisen kauppamatkustajan kanssa, joka taulukokoelmineen kuljetti häntä kaupungista kaupunkiin. Kylläpä siten ansaitsi vaatteita, koristeita ja muuta romua, mutta jos Bertl kyllästyisi häneen, niin hän saisi jäädä Münchenin kadulle "ihkasen yksin."
Näin pitkälle hän oli päässyt mietteissään, kun Miller astui ovesta sisään.
— Hei, ajatteli Gisi, — nyt on lepo kaukana, kun tuo ruisrääkkä rupeaa rääkkymään! —
Miller mennä sipatti sinne tänne, piteli revittyä verhoa, mörisi "he, he" ja "hm, hm" eikä osannut sanalla ratkaista kysymystä.
— Juo vielä vierasta konjakkia, — ajatteli hän raivoissaan, — ja nainen kehtaa polttaa sikareita ja tuhlata siihen enemmän kuin pari guldenia. Eikä osta niitä minulta, että saisin voiton, — lopetti hän mietteensä.
Gisi polttaa tuprutti häikäilemättä, vaikka hänkin toivoi, että asia olisi ratkaistu suuremmitta kolinoitta, sillä ei hänenkään mielensä tehnyt lähteä tästä lämpimästä sängystä Münchenin taiteilijaelämän levottomuuteen.
Gisi nousi haukotellen vuoteeltaan sylkäisten hehkuvaan sikarinpätkään ja heitti sen sitte pesuastiaan. Sitten hän istui vuoteensa reunalle alkaen napittaa korkeavartisia kiiltävän mustia kenkiään. Tätä tehdessään hän nosti jalkansa niin korkealle, että Miller sinnepäin vilahtain aina näki valkoisen jäntevän säären ihka haaroihin asti. — Se harmitti häntä kovin.
— Minun täytyy kai hankkia uusi verho, — puhkesi Miller vihdoin sanomaan sillä nöyrryttävällä jälkitunteella, että oli alkanut ajaa asiaansa väärällä tavalla.
Vastaus oli myös pikainen. — Olisin sen myös maksanut! — Mutta Bertl kielsi sen ankarasti.
Kengännapittaja lensi samaan paikkaan kuin sikari. Ja Gisi nousi sangen toprakkana seisomaan kauniilla kengissä välkkyvillä jaloillaan. Hänen katsettaan ei voinut väärin tulkita.