— Eivät merkitse mitään! Helvetinoppi ei ole koskaan estänyt porttolanemäntää kiskomasta saataviaan tytöiltä, eikä taivaanosuudella ole vielä koskaan saanut vuokraansa maksuun. Varma omaisuus tekee ihmisen vahvaksi. Ei pilvissä jaksa kukaan pysytellä. En ole ennen kuin nyt ymmärtänyt, että elämisen varmuus kehittää hyviä puoliamme. Jolla ei ole varmaa todellisuutta, se hukkuu. Sen sanon sinulle, Horner, minä en anna enää johdattaa itseäni! Mitä tapahtuneekaan, en antaudu tahdottomana siihen. Sen tiedän. En tahdo hukkua kuin nämä toiset! —
Horner hieroi kikattaen käsiään.
— Tämä on se paha karma! — Todella! — Mitä teet eläimellisyydellesi?
— Sen otan sarvista kiinni ja käännän tahtoni mukaan. Ja olkoon, että seuraan eläimellisiä vaistojani! Vaikka häviäisinkin, häviän vapaana. En anna itseäni tappaa kuin hirttonuoralla.
Horner lensi pystyyn. Hänen kasvonsa elivät ja vavahtivat, ja sylki räiskyi hänen suupielistään.
— Voita, tyttö — hän kirkasi. — Turhaan ei vanha Horner ole istunut lantaläjässä otusta vaanimassa. Pyhä Sontiainen on löydetty. — Se haisee… Horner astui askeleen taaemmaksi ja kumartui niin, että rasvainen hattu kosketti lattiaa. —
* * * * *
Eräänä iltapuolenpäivänä, varsin harvinaiseen aikaan saapui Horner Punataloon. — Hän tapasi Miladan konttorihuoneessa innokkaasti neuvotellen Moosmannin kanssa, joka äkkiä oli päässyt taas Millerin armolliseen suosioon.
— Tänään olemme tiedustelleet Birknerin vuoksi, — sanoi Milada, — kolme lehteä ei ole ottanut vastaan ilmoitusta, — neljä lehteä käyttää sitä uutista huomenna hyväkseen. — Kolmen päivän kuluttua on meidän talossamme liikettä. — Hei! — Ompelemme vallan ihka uusia pukuja. Katso! Kaikki muut ovat samallaiset. Birkner saa valkoisen puvun. —.
Miladan huoneessa hyppi Horner vuoroin toisella, vuoroin toisella jalalla.