Milada oli varustautunut vastaanottamaan myrskyä. Osan voitosta!? toisti Miller vielä itsekseen. — Niin arvokas toki on työni, neiti, — sanoi Milada lujasti, — ja luonnollisesti kun te eroatte liikkeestä, on minulla etuoikeus ostaa se teiltä, sillä, kuten te ehkä tiedätte on minulla rahaa. — Yrityksemme voisi taasen elpyä entiselleen — Milada kumartui tuttavallisesti kirjotuspöydän yli. — Sovitaanko kaupoista neiti? Sitte saatte nähdä kuinka Rezek osaa tehdä työtä.
— Viidennen osan vaaditte, — toisti Miller kolmannen kerran, mutta tälläkertaa oli hänen äänessään myöntyvä harkitseva, melkein riemukas sävy. Sitten empimättä tarttui hän Miladan vahvaan, ruskettuneeseen käteen, joka oli siinä hänen edessään ja puristi sitä kovaa. — Niin, niin, pääasia on että minä vapaudun tästä, ja pian! Jumalan nimeen siis! Saatte viidennen osan. Mutta Rezek, nyt olette minun ruumiinenne ja sieluinenne, — ymmärrättekö?
— Tietysti, koska meillä on laillinen sopimus, — vastasi Milada iloisesti heiluttaen kättään. — Nyt rupee liike luistamaan! Ensiksi me teemme puhdasta talossa, neiti! Laura ajetaan pois ja Anna, se rampa nimittäin. — Tänään laitetaan punssia, se on halvempaa ja sitä juodaan mieluummin. — Kun keskiyönä myydään sitä, saadaan kolmekymmentäviisi kreuzeria lasista. Minä luulen, että saamme neljäkymmentä tilausta. Spizzarilta täytyy meidän lainata ensi yönä pari tyttöä. Me emme muuten tule toimeen. Ja, — ovikello soi, — kas ruokatavarat tulevat jo.
Milada aukasi oven kääntyen vielä puhumaan: Olkaa hyvä, neiti Miller, ja selittäkää tämä seikka toisille ihmisille. — He tiesivät, että minun piti erota talosta. — Hän nyökäytti päätään ja hävisi kyökkiin.
* * * * *
Pääsiäisen edellisenä torstaina pyysi Bine Michal lomaa päiväksi. Hän tahtoi lähteä kotiin katsomaan vanhempiaan ja siskojaan ja samalla tapaamaan Cyrilliä, joka saisi "lomaa kasarmista." —
— Sen voisi hyvin luvata, tuumi Milada ja Miller oli samaa mieltä…
— Minulla olisi vielä muuan pyyntö, sanoi Bine ottaen taskustaan kultarahan pitäen sitä kahden sormen välissä ilmassa.
— Aijotko sen taasen lähettää kotiin? — Se vielä nyt puuttuu.
Michal pudisti päätään. — En lähetä. Osta sinä jotain kaunista
Cyrillille. En tahdo lähteä kaupungille enkä luota toisiin. Kun
pääsiäissunnuntaina lähden kotiin, tahdon viedä jotain kaunista
Cyrillille… Onko tässä kyllin rahaa? Vai mitä?