— Riittää, riittää… Mitä pitää minun ostaa? Kepinkö, kirjepitimenkö, sikarikotelonko? — Yleensä kerro minulle kerran, mikä on Cyrill? Onko hän sukulaisesi?
Bine oikasi ylpeänä selkäänsä. — Eihän toki! Hän on sulhaseni.
Ja kun Milada näytti kovin hämmästyneeltä, jatkoi Bine luottavana: — Nythän on hän jo vuoden palvellut sotaväessä ja koska hän on äitinsä ainoa poika sekä isätön, — pääsee hän pian vapaaksi. En osaa sitä saksaksi selittää. — Syksyllä on hän vapaa, minun omani, ja sitten! Mutta kyllä Bine on sen varalta säästänyt. Etkö usko, että Cyrill hämmästyy?
— Totta on kyllä, että sinä olet säästänyt pennosiasi; siksikö sinä olet säästänyt, että voisit mennä naimisiin?
— Niin, Cyrillin äiti on ostanut sillä mökin. Siellä on lehmäkin navetassa. — Vuodessa olen lähettänyt kahdeksansataa guldenia kotiini. Enkä nytkään rahoitta sinne lähde. Minä en pane niitä säästölaatikkoon enkä postisäästöpankkiin. Annan kaikki Cyrillin äidille, joka on hyvin käytännöllinen.
— Voi olla. — Mutta kuule Bine, — tietääkö Cyrillin äiti, — oikeastaan — tietääkö Cyrill itsekään, mitä sinä täällä hommaat?
— Luulen. Pari vuotta sitten, kun Cyrill läksi sotaväkeen Unkariin, sanoi hänen äitinsä minun äidilleni, — joka on oikeastaan minun äitipuoleni: — lähetä likka kaupunkiin! Hän on kaunis ja komea ihminen. Hänen pitää ansaita meille mökki ja sarvikas…
— Mitä sinä puhut? Sulhasesi äitikö on sinut lähettänyt tänne
Goldscheiderille?
Bine pudisti päätänsä. — Ei, osoitteen minä sain rihkamakauppiaalta, joka sunnuntaisin kävi kylässä. Ja minun äitipuoleni, joka palveli nuorempana keittäjättärenä kaupungissa, tiesi sanoa, että se oli hienoin talo, ja minun piti mennä sinne. Ja kun minä viimeksi lähetin rahakirjeen sinne, vastasi hän, miten Cyrill iloitsi avioliitostamme… Mutta Cyrill parka on kaukana Unkarin metsien takana eikä voi saapua minua tapaamaan. Mutta joka kirjeessä kirjoittaa äiti, että Cyrill kirjoittaa, "tervehdi minun rakasta morsiantani."
— Ehkä sinun käy hyvinkin, sanoi Milada miettivänä. — Minä ostan kepin sulhasellesi. Mutta kuuleppas Bine, ole vähän varovaisempi rahojesi suhteen! Eläpäs anna enempää, kuin mistä sinulla on laillinen velkakirja, vaikkapa olisikin kysymys Cyrillin äidistä. Raha-asioissa pitää olla ihmisen varovainen.