Miller oli saanut tietää, että tuo vaaleatukkainen lääketieteen ylioppilas Gust Brenner oli upporikkaan rautakauppiaan Brennerin ainoa poika ja perillinen ja Miller oli sen verran liikenainen, että hän tahtoi mitä lämpöisemmin kannattaa sellaisen miehen lähestymistä Punatalon asukkaita.
— Oi, herra tohtori, me olemme äärettömän kiitollisia… te olette liian ystävällinen!… Miller painoi nappulaa vetäytyen huoneeseensa. — Neiti Miladalla on oleva kunnia pitää teille seuraa. —
Gust nousi portaita ylös. Ensi kerroksen portaissa tuli Milada puolitiestä häntä vastaan.
— Voi, kuinka olette hyvä, — sanoi Milada hengittäen syvään.
— Miten hän voi, — kysyi Gust.
— Koko yön on hän vaikeroinut, — vastasi Milada ottaen takin Gustin yltä, — hänellä on myös kuumetta.
— Onko Lamberg käynyt täällä, — kysyi Gust hiukan pahoillaan.
— Ooh, — sanoi Milada, — ei hän niin vaan tule. — Minä mittasin kuumeen.
— Tekö? Vai niin. — Gust hämmästyi, eikä voinut sanoa mitään. — Myös häntä hämmästytti tänään Miladan ihmeelliset kasvot…
Noitten suurten, harmaitten silmien ohi ei tahtonut voida kulkea käytävässä.