— Hän houri koko yön. Miller kutsutti Lambergin, joka käski viedä hänet sairaalaan.
— Tietysti pois talosta. — Desinfisioidaanko tuolla ylhäällä?
— Kyllä, nyökäytti Milada päätään vastaukseksi. — Mutta aatelkaa, herra tohtori, Fanni raukan täytyy myös lähteä talosta. Hänellä on keuhkotauti, sanoi Lamberg, ja Miller ajaa hänet pois talosta.
— Vai niin, — vastasi Gust näkyvästi pahoillaan siitä kömpelöstä hätääntymisestä, joka ilmeni Miladan tiedonannossa.
— Lamberg on tuntenut Fannin kauan Goldscheiderin ajoilta asti, kiiruhti Milada selittämään.
Gust oli hämillään kiertäen viiksiään.
— Tahtoisin mielelläni auttaa Fannia, — sanoi Milada hiljaa ja ujostellen, joutuen myös hieman suunniltaan pois. — Hänelle on sanottu, miten hänen laitansa on, että hänen täytyy pian kuolla. —
— Kuka sen on sanonut? — keskeytti Gust.
— Tohtori Lamberg ja neiti Miller.
— Sehän oli ilkeä teko, — puhkesi Gust sanomaan pahoillaan, purkaen sanoillaan molempien kiihoituksen, — miten he ovat sen uskaltaneet tehdä! Lääkärimies on voinut olla noin tunteeton! — Sitä en voi uskoa. —