— Fanni itkee ja rukoilee huoneessaan. En tiedä, mitä pitää hänelle tehdä.
— Olihan selvää, että hänellä oli keuhkotauti, ihan sen näki ensi silmäyksellä, mutta että jokin kehtasi sen sanoa hänelle vasten silmiä, heikolle naiselle, sehän on anteeksiantamatonta, — sanoi Gust kulkien huoneessa edestakaisin. — — Noh, miten ne aikovat hänet parantaa?
Milada sanoi:
— Katsokaa tuonne kujan toiselle puolelle! Siellä maan alla melkein, missä ikkunat ovat kaiket päivät verhotut, asuu muuan rouva Zimmermann. Hän ostaa sellaisia tava… tyttöjä luokseen — pitää niitä omissa hommissaan tahi myöpi niitä. Ei hänen luonaan ole pahinta asua, vaikka nuo tyttöraukat pitkään vuoteen eivät saa hengittää raitista ilmaa muulloin kuin kerran kuukaudessa ajaen issikalla. Mutta Zimmerman on tekemisissä kaikenlaisten pesien omistajien kanssa, sellaisten pesien, mihin sairaat tytöt, sellaiset kuin Fanni häviävät ijäksi, — ihmisten tietämättä. — Sellaisista tahtoisin hänet pelastaa.
Gust kulki herkeämättä edestakaisin lattialla.
— Sanoa se tyttöraukalle ihan vasten kasvoja! Se on melkein liikaa — tällaisilta ihmisiltä. Fanni rukka! Onko hän Millerille paljonkin velkaa?…
— Laskujen mukaan, tiedättekö, on hän Millerille…
Tänä hetkenä häiritsi joku heidän puheensa. Miller lykkäsi laihan ruhonsa varovaisena huoneeseen. Kylmän jäykästi kumartaen tervehti hän "ylioppilaskloppia", joka puolestaan tuskin katsahti häneen.
— Neiti Milada, — sanoi Miller arvokkaasti, — rouva Zimmermann tahtoo saada Fannin laskun jäljennöksen. Sitte pitää Fannin…
Gust asettui, päättäväisenä ja varsin leveäsäärisenä Millerin nenän eteen.