— Pidä suusi kiinni! Selkääsi tarvitsisit, kana, jotta aivosi selkenisivät… Heti paikalla menet sänkyyn! Sinun pitää tulla terveeksi maalla!
— Terveeksi, — huusi Fanchon ollen suunniltaan, — pitääkö minun elää siellä lehmänsonnalla ja ruoholla!? Mitä! Kiitos kaunis, että tuo on minut maalannut… Mutta minua ei niin kukisteta kuin Putzi… Minä olen kovin sitkeä. —
— Roistot, — sanoi Milada kyllästyneenä töyttäen vuodetta.
— Kuulkaa, minä puhun poliisille, miten te täällä puoskaroitte. Lamberg käski tehdä sen. Lamberg on jo täysioppinut tohtori, mutta te olette vaan ylioppilasnulikka. —
— Hiljaa, — huusi raivossaan Milada kurottaen kätensä.
Fanni kiipesi sänkyyn kuin äkäinen piski…
— Säälitkö helmasi, — huusi hän patjojen välistä…
Huoneen ovi aukesi mennen paukahtaen kiinni…
Milada ei kääntynyt. Hän tiesi, mitä oli tapahtunut… Hän ei uskaltanut katsahtaa Gustiin… Ei… Äkkiä hänen jalkansa rupesivat vapisemaan, niin että hänen täytyi tukea itseään pöydällä…
Gust ei voinut ehtiä vielä kauas… Ehkä hän oli juuri ehtinyt eteisestä käytävään.