Rajaton, sovitteleva kiitollisuudentunne, joka kaikkeudesta syntyi ja kaikkeen kohdistui soi pitkiksi hetkiksi siunausta hänen pelastuneelle ruumiilleen.
Viides osa.
Kokemuksia.
Johdesana:
Itsenäinen omatunto on siveyspäiväsi aurinko.
(Goethe.)
Toisena helluntaipäivänä varhain aamulla palasi Bine odottamatta Punataloon… Kukaan ei ollut huomannut hänen saapumistaan, ei kukaan muistanut, kuka oli aukaissut hänelle oven.
Kun Milada kulki hänen huoneensa ohi, kuuli hän heikon kohinan, hän avasi oven ja näki Binen. Bine istui täysissä pukimissa, niinkuin hän edellisen päivän aamuna oli lähtenyt talosta mustalla puisella matkalaukullaan. Ja kuitenkin hänen vaatteittensa sekasotkussa oli jotain, joka herätti Miladan huomion. Hame oli kuin kiireessä vinosti kiinnitetty, pitsiröyhelö oli liukunut poikki olan, musta sulkahattu oli huolimattomasti päähän pantu, se oli russaantunut, ja letit, jotka olivat ennen siististi pään ympäri kierretyt, olivat valuneet niskaan hatun mukana.
— Bine, mikä sinun on? —
Kun tyttö katsahti hitaasti ja raskasmielisenä häneen, huomasi Milada, että jotain pahaa oli tälle tapahtunut… — Mitä sinulle on tapahtunut? Nouse ylös, sanon! Noh, mutta nouse toki seisomaan, likka!