Gisi oli hurmaavan herttainen vaaleanvihreässä kotipuvussaan ja äidillisen hellällä hyväntahtoisella liikkeellä hän järjesti Binen sänkyvaatteita.
— Häntä on solvattu hävyttömällä tavalla, sanoi Milada lyhyesti.
— Hänkö on sen tehnyt?
— Niin, Cyrill.
— Aina on jokin mieshunsvotti syypää, kun me sorrumme, — ärähti Gisi vihaisena, — ole sitten ylevä ja puolla muka oikeutta.
Gisi potkasi hatun jalallaan ja hänen suloiset kasvonsa kivettyivät.
— Luuletko, että hän nyt nukkuu hyvin?
— Miten minä sen tiedän?
— Eikö Cyrill huoli hänestä?
— Onko se sinusta ihmeellistä?