— Minä seison kun koira rankkasateessa enkä tiedä, mitä he minulle aikoivat tehdä. — Kaikki lyövät ja haukkuvat minua. Sitten he sulkevat ovensa ja minä likka-raukka saan lähteä. Nyt sen kuulit.
— Kerro toki Bine kerran kaikki järjestään, sanoi Milada silittäen
Binen kylmää kättä.
Milada käsitti Binen seuraavasta, sekavasta, vihankyynelten katkaisemasta kertomuksesta, että kuviteltuaan tapaavansa omaisensa odottamattoman iloisina hänen arvaamattoman saapumisensa johdosta, oli hän tavannut ne sangen nolostuneina siitä. Koti oli ollut koristettu, pöytä oli ollut helluntaiksi katettu, mutta vieraita ei saapunut ja kaikkiin hänen kysymyksiinsä vastattiin kylmästi ja kuivasti, jotta jo heti tulonsa jälkeen hän kovisti isäänsä kysyen, mitä oli tapahtunut.
Isä vastasi hämillään: äitisi on kuullut jotain sinusta, ja riensi heti pois. Cyrilliä hän ei nähnyt ollenkaan. Bine meni Cyrillin äidin luo, — ovi oli siellä sulettu, palvelijatar sanoi, että kaikki olivat menneet böömiläiseen kirkkoon. Koko koti oli levoton, äiti katseli häntä vihaisin katsein nauraen ivallisesti ja kun nuorin sisko Bozenka kajosi hänen — Binen — hattuun, niin äiti kidahti hänelle. Binen mieltä se oli niin ahdistanut, että hän ei uskaltanut enää mitään kysäistä. Siskojen kanssa eukko aina pisti päänsä yhteen kuiskuttaen. Kerran Bine kuuli kuinka palvelijatar huusi ylhäältä ikkunasta: — Hän odottaa jo pihalla. — Kun tyttö näki Binen, poistui hän pelästyneenä ja äiti haukkui. Silloin hänelle seikka selvisi.
— Kuka odottaa pihalla, kysyi hän.
— Mitä se sinua liikuttaa, riiviö, mene, kyllä saat sen häneltä itseltään kuulla.
— Bine oli mennyt pihalle. Siellä ei ollut ketään. Mutta hän kuuli koiran vinkuvan, sillä se tunsi hänet. Kun Bine menee koiran ääntä kohden, seisoo joku mökin ovella pitäen koiraa kuonosta kiinni. Se on Cyrill sotamiespuvussa…
Bine vaikeni hetkeksi tuijottaen eteensä. Sitten hän jatkaa selosteluaan: Kun Bine tahtoo tervehtiä Cyrilliä, tuuppaa tuo hänen kätensä pois sanoen kuulleensa, että Bine on kaupunkilaishutsu, niin että Cyrillin on täytynyt hävetä hänen tähtensä koko suvun edessä. Ja hänen äitinsä on luvannut lyödä häneltä pään puhki, jos hän ottaa Binen mukaansa kotiinsa. Eikä hän tahdo sormenpäilläänkään kajota synnillä saatuun rahaan, aikoja sitten on pastori ottanut sen huostaansa. Ja nyt Bine saa korjata luunsa ja lähteä takaisin huorapaikkaansa, missä saadaan silkkirisoja ja kultaketjuja.
Kun Bine kauhussaan yrittää puolustautua, ympäröivät hänet isä ja äiti ja kaikki haukkuvat, Bozenka pitää lyhtyä kädessään ja toinen sisar — ottaa Cyrillin kaulasta kiinni hymyillen hänelle. Silloin Bine käsittää kaiken. Cyrill kalistaa sapeliaan sanoen haluavansa tappaa Binen. Ja Andulka sanoo Cyrillille:
— Älä huoli, ei kannata tuollaisen takia saattaa itselleen ikävyyttä. —