Bine teki liikkeen… Et sinä etkä asianajaja voi saada — Cyrilliä rakastamaan minua!
Ovella seisoi Gisi kuuntelemassa.
Myös Putzi kurkisti huoneeseen syvin, loistavin sinisin silmin.
— He tiesivät koko ajan, miten sinä elit, kaikki siveysinto oli peli, rahanpuijausta… Sinun sotilaasi on myös veijari…
— Ei, vastasi Bine lujana, — hän rakasti minua jo koulussa, — mutta — ja Binen suun ympäri ilmestyi synkkä piirre, — he ovat itse asiassa oikeassa,… Minunkaltaiseni — on huono nainen, — ei sovi maalaiselämään…
Hitaasti, hitaasti syntyi siveysopin käsitteet noissa kömpelöissä aivoissa… Binen kasvot värähtivät ja liikkuivat, näki miten tuo suora luonne kärsi tuskia, selviten käsittämään hirveää todellisuutta.
— Minä ajattelin ensi aikoina, minä ajattelin, noin paljon rahaa ja hyvinvointia ja kauneutta ei voi saada muulla kuin synnillä ja saastalla. Ja joka kuukausi kun vein rahat postiin, ajattelin: Noin paljon olen ansainnut laiskottelemalla. Mutta kun alussa ei mitään erikoista sattunut, mietin, saattaahan ihminen elää mukavasti saamatta rangaistusta. Nyt tiedän. Kun olin yksinkertainen maalaistyttö huivi päässä, niin isä piti minusta, Bozenka ja Cyrill, kaikki kotona rakastivat minua. Ja nyt, kun minulla ovat kultavitjat, ajavat ne minut pois kylästä. Se on synnin rangaistus.
Putzi sanoi: Ne ovat paljon huonompia siellä kotona.
— Saat vielä paremman miehen, kuin mitä tuo miesroikale oli, sanoi
Gisi.
— Heidän pitää antaa sinulle rahat takaisin, sanoi Milada vihasta säihkyvin silmin.