— Niitä sanotaan magnaateiksi, ja ne ajavat kultavaunuissa vihreät sulkaviuhkat takanaan…
Ja Rosina katseli suurin ihailevin sinisin silmin kertojaa…
"Esiintymisen" jälkeen kutsuivat herrat vieraat "taiteilijat" juomaan samppanjaa ja syömään austereita ja mitä ruokalajiluettelossa kalleinta oli. Ja sunnuntaisin tulivat sitten oikeat mustalaiset soittamaan, — ne olivat tummia miehiä, silmät palaen päässä kuin kekäleet… Oh, niitä kannatti rakastaa! Ja puhuen keikaili Fanni pesukaapin yläpuolella olevan puolimustan peilin edessä sylkien runsaasti nenäliinaansa, jättäen huulille hienon vaaleanpunasen veriviivan.
Lopuksi hän lupasi Rosinalle, että hän muistaisi häntä, jos "esiintymiseen" tarvittaisiin avustajia…
— Kun isäntä on hyvällä päällä, niin minä sanon sen hänelle… Minä olisin kyllä mieluummin mallina — noin — esimerkiksi "kaihona" — eli "hämäränä" harsoissa… Kyllä minä vielä pääsen teatteriin.
— Tuollainen taipumus on ihana, sanoi Rosina raskaasti hengittäen ja aivan huumaantuneena.
— Nopeasti ei meikäläinen saavuta mainetta, — lohdutti häntä Fanni suuresti tyytyväisenä siihen vaikutukseen, jonka hän oli kertomuksellaan tehnyt. — — Sitten hän saattoi molemmat vieraansa käytävään yhä vilkkaasti lörpötellen, kysellen ja lähettäen kaikille terveisensä.
— Kuule, Mila, tohtorin, — tuon sinun, — tiedäthän, — Gustin näin minä toissapäivänä… Hän kävi meidän osastossamme… Minä tervehdin häntä, vaikka hän on tehnyt minut näin vaivaiseksi, se hulttio… Vieläkö sinä viitsit pitää hänestä?
Fanni sai yskäkohtauksen. Hento vartalonsa hoippui sinne tänne hänen vetäissään epätoivoisasti henkeään, jonka tyrehti kirkas veri, joka pakkautui henkitorveen. —
— Laitatko luusi paikallesi, senkin riiviö, haukkui hoitajatar, joka kulki ohi kantaen pumpulitukkuja, — vuotappas, kun Schiffer saa sinut nähdä. — Nopeaan hävisi verinen nenäliina Fannin kaapun taskuun. Hän nyökäytti päätään jäähyväisiksi juosten takaisin osastoonsa hoitajattaren kulkiessa haukkuen jälestä. — Lentää sen keuhkorääpäleen kanssa, joka sillä vielä on sisässään, sanoi hoitajatar Miladalle, pudistaen suuttuneena päätään.