Rouva tunsi hyvin Miladan. Hän oli seurannut Miladan kehitystä "liikkeessä", ollen aina valmis myöntämään hänen olevan toimeliaan ja etevän… Meillä ei kai Jumalan kiitos ole keskinäisiä selvittämättä olevia asioita? Eikö niin?

— En usko, että on, rouva Spizzari. Mutta te tiedätte kai hyvin, että
Michal tahtoo muuttaa.

— Hän on vielä sangen sovelias teille ja hänelle itselleen on teillä olo edullinen… Onko hän viisas?

— Noh, mitä paikkoja teillä on tarjottavana? Yhden minä heti jätän huomioonottamatta, Nelly — Galizian.

— Oletteko kuullut jotain? Olisinko hullu! Entisestä E. Goldscheiderin liikkeestä lähetettäisiin tyttö Galitziaan!… Se olisi ravunkulkua… Te olette jo oppinut puhumaan vähän Millerin tapaan, hyvä lapsi. — Mutta hän oli siitä huolimatta hyvällä tuulella, asetti sarvisankaiset rillinsä nenälleen ja aukasi avaimella, joka roikkui hänen kellonvitjoissaan, salaperäisen mustan laukun. Selaillen kirjoituksiaan ja muistiinpanojaan ja kastaen sormenpäitään aukasi hän kirjeitään lempeällä kädellä silitellen pieniä kokoonkäärittyjä paperiliuskoja ja kysyi kuin sivumennen: 530, miten paljon hän on teille velkaa? Mitkä prosentit lupaatte antaa, neiti Milada?

— Hän on 350 guldenia velkaa, rouva Spizzari ja tehän tiedätte, että me vaadimme 30 prosenttia. Mutta me tekisimme tällä kertaa mieluimmin vaihtokauppaa. Me tarvitsemme uusia tyttöjä. Me tarvitsemme syksykautta varten, — sanokaamme elokuusta alkaen, — tuoretta väkeä.

— Elokuussa Redisch lopettaa liikkeensä Agramissa. — Silloin saatte 25 prosenttia. Nautalihasta täytyy teidän maksaa enemmän… Mitä sanotte? sanoi hän vetäen kirjeen esille, — jostain täytyy teidänkin luopua kaupanteossa — te mustalainen! — Nyt kun on kylpyaika, on naiskysyntä suuri.

— En anna groscheniakaan perään, rouva Spizzari… Te tunnette periaatteemme… Mutta onko teillä varmoja tarjouksia nykyään?

— Odottakaa, lapseni, enhän voi esittää teille lantakinttuja; mitä Lehmann Kaschausta lähettää, ei teikäläisiä herroja innostuta — — se kuuluu mäelle. Noh, katsotaan!… Olmützista, Ostrausta, Znaimista, Brünnista tulee vaan roskaa… Aussigissa, Aussigissa, siellä ovat Weberiläiset. Ah, ne maksavat huonosti, — rouva tuuppasi rillit otsalleen. — Weberillä on hyvää tavaraa, mutta naiset tulevat melkein alastomina talosta… Vanhanaikainen porttolanpitotapa… Siksi ei sieltä voi paljoa vaatia — 45 prosenttia saatte.

— Ei puhettakaan sellaisista!