— 40, Nelly!
— 40-30 même chose! (samaa se). Kun Budweisin Fischer tekee kauppaa nykyään Millerin kanssa, niin hän sylkäsee kirjeeseensä… Mutta minulla on täysi vapaus sopia itsenäisesti. Tavanmukaiset prosentit kirjoitatte Millerin saataviin,… lopun otan minä välityksestä.
— Tämä on hyvä kauppa teille, — vaan ei meille. Jos tytöllä ei ole velkoja, ei hänellä ole vaatteita. Sen seikan tunnemme jo tyystin… Meidän Binemme voi hyvin näyttäytyä. Fischerin pitää antaa tytölle hyvät vaatteet tahi maksaa 75 prosenttia käteisesti. Mitä poislaskemiseen tulee, hyvä Nelly, on paras tehdä se laillisessa muodossa, muuten se on veteen viskattua rahaa.
— Jääräpää, mutisi Spizzari kiukkuisena.
— Käyttäkää hyväksenne Fischerin asemaa, jos hän kerran on pinteissä.
Minä tunnen tällaiset jutut. Kyllä silloin saa rahoja heltiämään.
— Hyvä ihme, millainen te olette!
— Noh, rouva Spizzari, kyllä minuakin vähän arveluttaa ottaa taloon tyttö, jolla on poliiseja kintereillä. Niin, niin, olkaamme rehelliset. Fischer ei ole muuten mikään jänishousu. Hän on kyllin hyvissä kirjoissa "etsivien" kanssa. Mutta kuten sanottu, en aio enää kinata. Joko hän maksaa 75 prosenttia, — 50 meille, — 25 teille, tahi hän antaa tytölle täydelliset kapiot… Kaikissa tapauksissa, me pidätämme Binen matkakirstun, kunnes uusi tyttö saapuu… Se on oikeudenmukainen valtamme, kuten tiedätte. Minua surettaa lähettää Bine tuollaiseen taloon. — Vanha punataloylpeys sävähti nuoressa taloudenhoitajattaressa…
— Mitä Bine on! Sama onko omena mätä sisältä vaiko päältä… Maksakaa 12 1/2 prosenttia käteisesti minulle ja te saatte tavarani.
— En voi. Täytyisi maksaa omasta taskustani. Kuulkaa, rouva Spizzari, älkää kaupitelko! Me emme anna käteistä rahaa, jollei meillä ole varmaa takuuta. —
Spizzari heilutti päätään. — Kaikki riippuu Fischeristä. Se riiviö tappaa minut. — Miten järjestämme suoranaiset kulunkini?