Oberhoff-kadulla oli matala, pitkä valkoiseksi rapattu talo rautaristikko-ikkunoineen ja kapeine valkoisella ristillä koristettuine käytävä-ovineen.
Sinne Milada pääsi kouluun… Jankan täytyi rukoilla ja houkutella, uhata ja rangaista ja piiloutua ulkopuolelle kouluhuonetta, ennenkuin hänen onnistui saada tuo itsepäinen kaikkeen komentelemiseen tottumaton lapsi jäämään vieraaseen paikkaan.
Mutta "täti Celestine" oli kokenut rouva. Hän otti nyyhkivän pikku olennon kädestä kiinni ja vei hänet suureen huoneeseen, joka oli lattiasta kattoon asti täynnään kirjoja ja täytettyjä eläimiä ja jossa oli kieriviä palloja. — Siellä kykki oikein elävä apina poikkipuullaan, kilpikonnia ryömi lattialla hitaasti ja vaikeasti kiiveten sammalekasalle. Sitte siellä oli eläviä valkoisia hiiriä mustine häntineen ja verenpunaisine pienine silmineen, jotka heidän astuessaan huoneeseen heti livahtivat kirjahyllyjen alle.
Rouva Celestine antoi maapallon kieriä jalustallaan, pani taivaankappaleetkin liikkumaan, kutsui apinan alas puusta, näytti kädessään pikku hiirtä, antoi Miladalle avatun kirjan, missä oli paljon koreita kuvia, sanoen: — Tämän kaiken opit vielä tuntemaan, kaikesta tästä osaat kerran lukea, — ja kaiken voit varmasti ymmärtää, mitä on taivaassa tuolla ylhäällä ja maan päällä, jolla seisot. — Mutta sinun täytyy jäädä tänne ja olla tottelevainen. — Tahdotko olla tottelevainen?
Lapsi katseli ympärilleen kuin lumottu. — Sen harmaat silmät aukenivat selkoselälleen ja antautuvasti ehkä ensi kerran eläissään. Loistavin, ahmivin katsein hän tutki ympäristöään. — Tyytyväisyyden ilme levisi laihoille ruskeille pienille kasvoille, niitten pinta pingottui innostuksesta, tehden ne terveemmän ja lapsellisen herttaisemman näköisiksi. Hän pusersi kirjaa rintaansa vastaan, nyökäyttäen päätään ahnaalla tiedonhalulla.
— Alammeko me heti, — sanoi hän rouvalle, joka hymyili tälle hyvälle tulokselle.
— Sano ensin minulle, mikä on sinun nimesi ja missä asut.
— Nimeni on Milada Rezek ja minä asun Punatalossa.
— Pidätkö sinä minusta?
Milada pudisti vakavana päätään. — Minä en pidä kenestäkään muusta kuin äidistä, tädistä, kissusta ja tipusta.