— Eikö totta? Eteisessä palava himmeä kynttilä olisi riistänyt meiltä tämän nautinnon. Täytyy astua yön pimeydestä voidakseen täysin iloita auringosta… Mutta ottakaa päällysvaatteenne yltänne!
Milada riisui hattunsa ja shakettinsa, kiinnittäen hiusneulat lujemmin paksuun, ruskeaan tukkaansa.
Gust kantoi hänen tavaransa viereiseen huoneeseen. Takaapäin tullen laski hän kepeästi kätensä hänen ympärilleen.
— Haluatteko peilin?
— En, kiitoksia.
Gust kulki poikki huoneen viheltäen. — Syntyi hetken äänettömyys.
— Ei mutta täällä eletään ylellisesti, sanoi Milada katsahtaen valkoisella pöytäliinalla peitetylle pöydälle, millä oli lautanen täynnään leikkeleitä, malja hedelmiä ja kolme viinipulloa.
— Odotan muutakin seuraa, vastasi Gust lyhyesti.
Milada ei ollut vielä katsonut Gustia silmiin. Aivan vähitellen kuin säästäen nautti hän Gustin läsnä-olosta. — Hän tunsi olevansa hänen luonaan, saaden kuulla hänen äänensä. Gustin olemus vaikutti häneen kuin hellä loppumaton hyväily.
— Sanokaa, alkoi Gust puhua epävarmasti ja käyden epävarmuudessaan äkkinäiseksi, eikö teitä hämmästyttänyt se, että kirjoitin teille uudelleen?