— Kaikkea teillä on varastossa! Isälläsi mahtaa olla rajusti rahaa, eikö niin?
— Tule tänne, aukase ja auta, mörisi Joszi.
Gust nauroi: Olkaa hyvä ja syökää leikkeleitä, olkaa hyvä, ottakaa hedelmiä. — Olkaa kuin kotonanne! — Syöpäs sinäkin, kuiskasi hän Miladalle, — ota ja maista!
Milada oli ensi kerran tänlaisessa seurassa. Ollyn tapaiset naiset olivat hänelle outoja ilmiöitä. Hän tunsi vaan oman seurapiirinsä naisluonteet, jotka, olkootpa nuoria tahi vanhoja, kauniita tahi rumia, viisaita tahi tyhmiä, kuitenkin kaikilla väli-asteilla suurisuisuutta tahi röyhkeyttä säilyttivät miehiä kohtaan alistumistavan ollen aina valmis sovittelemaan omat halunsa miesten tahdon mukaan.
Mutta tämä tyttö, jonka otsasta saattoi nähdä hänen huvitteluhalunsa ja kevytmielisyytensä, käytti rakastajaansa kohtaan sellaista itsetietoista puhetapaa, puoleksi keikailevaa, puoleksi käskevää kieltä, joka hankki hänelle kieltämättömän etusijan ja ylivallan tämänkin pöydän ääressä ja se ihmetytti kummana ilmiönä Miladaa. Gisi oli kauniimpi kuin tämä tyttö, Fanni osasi yhtä hauskasti kertoa ja esittää asioita… Ja kuitenkin… Näin ei Miladan piirissä uskallettu koskaan herroille vastata.
Olly penkoi hedelmämaljaa, rikkoi manteleita, pistäen ne pureskelevan Joszin suuhun. Hän kertoi "muotiliike Brucknerin" ikuisista kinailuista. Hän oli siellä koetteluneitinä. Hän jäljitteli lihavia naisia, jotka ostivat sieltä takkinsa katsellen häntä riihensä läpi ja sanoen:
— Toivoakseni se takki sopii täyteliäällekin vartalolle!
Ja tämän kertoessaan Ollyn koko olennossa ja esiintymisessä, hänen mustasta sulkahatustaan alkaen hänen harsosukkiinsa saakka, hänen huoleton naurun kikahduksensa ja uhmaileva jalan polkemisensa, kun Joszi häntä piikitti, oli jotain niin luonnollista ja täysiteräisen naisellista, — jotain alkuperäisen vahvaa ja tahdonvoimaista, että se aivan helposti sai kaiken arvostelun ja ilkeän tutkimishalun loppumaan.
— Minä olen, mikä minä olen, — ja ken ei minusta pidä, sille minä vihellän! — Minä olen Olly! — Siten puhuivat selvästi Ollyn silmät, joilla hän usein katsahti vastapäätä istuvaan vaikenevaan naistoveriinsa.
— Luuleeko tuo olevansa minua parempi siksi, että on Gustin napannut? Olly oli todella pahalla päällä. — Hän oli aina tottunut hallitsemaan tällaisissa pienissä salaseuroissa, saaden toisesta naispuolisesta osanottajasta toverin, joka aina alttiina ja ihailevana alistui hänen määrättäväkseen ja joka tyytyi niihin miehiin ja juhlaruokiin — jotka hän, — Olly, — suvaitsi hyljätä ja jalomielisesti työntää toiselle.