— Enkö sitä sinulle sanonut, Gust. Me olimme sittenkin aaseja, molemmat. Hän ei osaa käsittää kaunotuntoisuuttamme.
— Anna hänen olla, — et aavista, miten mieluisa on monen järjelle aasimaisuus, sanoi Gust hymähtäen Miladalle.
— Kautta suojelusjumalani, Panin! Me olimme molemmat humalassa, — ja viimeisen järjenkipunamme avulla me lähetimme hänet pois huoneestamme. — Eikö se ollut germaanilaista kylmäverisyyttä. — Aivan atleettimaista. — Voi Gust, paksussa kallossani herää synkkä aavistus. Me olimme silloin pässinpäitä!
Joszi tuijotti synkkänä lasiinsa. — Olly takoi hänen selkäänsä.
— Hävytön, — roisto, pidä suusi kiinni!
— Kysy herra Wolfilta, — sanoi Joszi nielaisten viiniä, — hän tietää, miksi me olimme pässinpäitä.
— Hän on taas juovuksissa, selitti Olly alistuvaisesti. — Hänen pitäisi osata hillitä itseään, kun hän niin hyvin tietää, että hän ei siedä paljoa.
Joszi kohotti lasinsa Miladaa kohden. Arvoisa neiti miesparka rukoilee teiltä armoa. — Olly, sinä Käärmes, — sinä teet selitysasiakirjat kaiken tulevan ja mahdollisen varalle. Revi rikki protokollasi! — Tänään en juo itseäni humalaan. — Tänään minä elän järkevästi… Takuuna siitä on oleva se, että tyhjennettyäni tämän viinilasin sanon puolta kreuzeria erehtymättä, miten paljon sinulla on rahaa postisäästöpankissa.
— Sinä valehtelet!
— En koskaan. Koska minä en huonosti uskovaisena miehenä luota ihmeisiin, niin olkoon sanottu, että perustan väitteeni nyt tosikokemukseen. Minä tutkin tänään asiakirjalaukkuasi, sinun ollessasi poissa. — Pankin vastakirja oli laukussa. — Voi Olly — Polly — voi voi, voi! Ja tämän sinä olet tehnyt sen jälkeen, kun pidimme sinulle tunnin kestävän esitelmän.