— Pierrette on kuollut, toisti Joszi kaameasti tehden käsiliikkeen. Hän on auttamattomasti hukassa. — Hän ei oivalla olemassa oloaan. — Hän ei ole ollut olemukselleen uskollinen. — Perhosesta on tullut muurahainen. — Sirkka ei enää laula, — hän kokoo tavaraa. Mimi Pinson kutoo sukkia… Hän kuolee rasvanmuodostukseen sydämen ympäri…
Olly oli lyöty, hän piteli hedelmämaljaa molemmin käsin pistäen suuhunsa makeisia ja marjoja toinen toisensa jälkeen, viskaten toki parhaat marjat Joszin lautaselle… Nyt se rupee taas hulluttelemaan. — sanoi hän halveksivalla äänellä, — ja sitten se kuorsaa…
— Kuka jaksaa väsymättä ylläpitää rikkomatonta ihanteellista lemmensuhdetta naisen kanssa, jolla on numeron mukaan määrättävä varma vuositulo? — Asia on tällä kertaa vielä pahempi, sillä naisella on säästöpankkikirja omalla nimellään. — Kuka tahtoo säästää nuoruutensa voimat laskeakseen ne kuin kultaiset askeleet alttarin ympäri, jonka jumalatar aikoo käyttää niitä elinkorkolaitokseen! — Oi, Olly — Polly, rauhassa nukkunut henkeni hymy huulilla näkee sinun kulkevan Tuonelan matkaa… Sinussa näen kaikkein sydäntä särkevimmän naiskohtalon… Sinä olet perikadon partaalla!… Sinä lihot. — Sinun ruumiisi kaikki särmät pyöristyvät, sinun olentosi kimmoisuus kuluu pois… Poistu luotani, Olly!… Sinä haiset jo sipulille ja sumppikahville… Sinä olit minusta kevätuhrin papitar, — olisit korkeintaan saanut kuolla vienon säälittävän keuhkotautisena, — sinä ihana, — sinä kepeä, sinä uneksiva, sinä antautuva, kukkea, villinhurmaava hempukka! —
— Sinä otit minulta ijäksi elämän uskon siitä, että sukupuolielämä voi olla vapaata aineellisuudesta. — Se oli sinun suurin rikoksesi. — En voi enää rakastaa… Osaan ainoastaan keinotella rahoja rakkaudellani. Kuule, — Gust, menetän miehekkyyteni jouduttuani rikkaisiin naimisiin…
Olly vimmastui todella, kun oli kysymys hänen säästöpankkikirjastaan. Hän säilytti rahansa kahdessa, jopa kolmessa eri paikassa ja osti usein arpajaisseteleitä, pitäen salaisuutensa kalliina aarteena, ja rupesi sylkemään ja raappimaan kissan tavalla, kun nämät miehiset ystävät kyselivät, mistä hän oli koonnut kapitaalinsa, miten suuret ne ovat ja mihin hän aikoi niitä käyttää.
Tämä kapitaalikysymys oli muodostunut Joszin ja Gustin loppumattomaksi ilon lähteeksi. — Olly rupesi nytkin pippurimaiseksi, siristäen halveksivana komeasti kaartuvia silmiään: — Noh, möhömaha, ole iloinen! Ei sinulla tarvitse olla omantunnonvaivoja siitä, että sinä olet niitä kapitaaleja kasannut.
— Se nyt vielä puuttuisi. Minua hävettäisi olla sinun luonteesi väkivaltainen rasvoittaja. Sinä olet syntynyt anteliaana viskaamaan rinnan täydeltä kukkia tuuleen, niin että paksut porvarirouvat kääntyisivät päiväkävelyllään raivostuen sinun yli-inhimillisen hupakkomaisuutesi tuhlaavaisuudesta.
— Oi, Olly, miltä sinä tulet näyttämään kolmihuoneisessa huoneustossa! Sinun pikku perhosielusi istuu siellä sitten aina takapuolellaan. — Sinä saat rakkuloita sulasta säädyllisyydestä… Ja miten sinä sitten osaat haukkua toisten nuorempien epäsiveellisyyttä, heidän kukkahullutteluaan ja keväthempsutustaan! Ei mikään muu ole tärkeää kuin heinäkuun sade, sillä silloin sipulit kasvavat! — Oi, oi, oi!
— Oi, oi, oi, toisti Gust.
— Se huoleton ilo, jota tunsit aamusta iltaan saakka, naurusi, hyräilysi, se teki sinut herttaiseksi, siroksi, verrattomaksi, se kehitti luonteesi lennokkaimmat taipumukset, se teki pienet petomaiset aivosi tarkoiksi ja valtioviisaiksi, — oi, — Olly, se muodosti vivahduksia sieluusi, se väritti elämäsi. — Missä ovat ne huolet, jotka seitsentoista vuotiaana ollessasi olivat polttavimmat, saisitko nimittäin sulkahatun, silkkiröyhelöt ja harsovantut? Itke, Pierrette, et osaa oikein sääliä itseäsi tällaisena! Talvella olit tenhoova, hyvä ja lämmin, saadaksesi kesällä ylpeillä paljain kauloin ja käsivarsin, kesällä lauloit, sirkka, tanssiaksesi saman säveleen mukaan talvella… Huolettomuutesi, lapsellisuutesi, se, ett'et osannut panna arvoa eduille, se teki sinut joustavaksi ja elähyttäväksi. Sinä et harkinnut, sinä halusit, sinä et pyytänyt, sinä vaan otit, sinä et kitkuttanut, sinä nielasit… Sinä olit jumalatar!… Pierrette, missä on tenhosi? Ihanne on rikki, Pierrette ei jaksa tanssia paksut rahakukkarot taskussa.