Joszi alkoi voimakkaasti:
— Askalonin mustassa valaassa asui miekkonen kolme päivää, siks' kunnes ihan jäykkänä…
Olly heitti pari nuottivihkoa Joszin päähän. Nauraen nousi Joszi seisomaan astuen täysinäinen viinilasi kädessä Miladan ja Gustin luo.
— Katsokaa, Milada, sanoi hän, — tuo meidän Gustimme tuossa on onnen myyrä! — Katsokaa häntä tarkoin, — hän on ikuisesti nuori ihminen — — Hei veli veikkonen! Eläkööt sinun kaltaisesi!
Hän tyhjensi lasinsa ja veti sitten Ollyn syliinsä. — Nyt runoillaan… Seuraa tarkkaan, nyt alkaa ensi säe. — Hän löi parilla sormella alkutahtia.
— Ruskeat, kauniit sotilaat — — kaupunkihin — matkaavat, jossa kauneimmat naiset mailmassa asuvat.
Ylpeät, suorat, vienot, paksut, herttaiset, hienot, ne naiset — asuvat, naiset asuvat.
Olly takoi pianolla kyynäryspäällään basso-ääniä.
— Minun täytyy lähteä, sanoi Milada äkkiä kooten hiuksiaan…
— Ehei! Et sinä niin vaan lähde kultaseni! Tahdot livistää, siihen ei suostuta. — Gust hyväili Miladan poskia.