— Mila, anna minulle nyt suudelma, sanoi hän hiljaa…
— Siis Olly, nyt sinä alat. — Älä sekaannu loppusäveleessä. —
— Ruskeat, kauniit sotilaat, kaupungista matkaavat.
— Pysy tahdissa, huusi Olly heittäen säärensä ilmaan.
— Kuule Olly, me emme ole vielä yksityishuoneessa. — Jos haluat, sähkötän langattomalla linjalla.
— Tule pois, Mila, — he meluavat liikaa. Kun Olly rupeaa iloiseksi, on paras jättää hänet yksin. Tule tänne minun huoneeseeni, minä sanon sinulle jotain.
Milada katsoi Gustiin pitkään, mutta seurasi häntä kuitenkin. — Virnistäen tuuppasi Olly soittotoveriinsa. Mustasukkainen harmin tunne valtasi hänet hetkeksi. — Kunhan vaan tuo möhömaha ei nukkuisi sill'aikaa! — Tiukkana hän otti Joszin kädestä lasin pois.
— Ei tippaakaan, sanoi hän siihen surumielisesti tirkistävään Josziin.
Gustin makuukamarin valaisi kirkas kuutamo. Yön tuuli heilutti valkoisia tylliuutimia. Gust taputti käsiään.
— Eikö täällä ole raikas hengittää? — Ei ole tupakansavua, eikä melua. — Täällä meidän on hyvä olla, eikö niin, rakkaani?