Milada otti hattunsa.
— Tuletteko mukaan, neiti Olly? On jo myöhäinen nähdäkseni.
— Kello on jo yli kaksitoista.
Ihmetellen katsahti Milada toiseen. Hänestä tuntui, kuin olisi tuntimääriä jo kulunut.
— En voinut aavistaa, että tämäkin ilta meni hukkaan, sanoi Olly haukotellen.
— Vai niin, Olly. — Joszi otti hänen kasvonsa molempiin käsiinsä. —
Sinähän saat kaiken omasi takaisin.
— Siihen et voi toki laskea granaattinappiani. — — Mutta minä lahjoitan sen siitä huolimatta sinulle.
— Gust, anna valoa!
Tytöt pukeutuivat nopeasti. — Gust valaisi portaita. — Hän oli kalpea ja hermostunut, pureskellen ylähuultaan. —
Milada tarttui hänen käteensä katsahtaen hellänä häneen. Gust pudisti tuskin huomattavasti päätään…