— Kirjoitan sinulle, sanoi Milada. — Gust nyökäytti päätään kiihkeästi ja vaieten.
— Tuletko huomenna noutamaan minut, möhömaha?
— Minulla on oleva kunnia. — Mutta Olly — pese itsesi, — pe-e-se, huusi Joszi rappusiin.
Olly näytti hänelle pitkän nenän.
— Hiljaa, sanoi Gust vetäen Joszin ovesta sisään.
Pihalla aukasi uninen, virnistelevä talonmies portin, laskien tytöt kuutamossa välkkyvälle, aivan tyhjälle kadulle.
— Eikö kaverini ole minua kohtaan huomaavainen? Sen täytyy tunnustaa… Mutta muuta hyötyä hänestä ei ole, alkoi Olly keskustella kadulla.
— Mitä te oikeastaan hommaatte, neiti Olly?
— Minäkö? — Olen oikeastaan koetteluneiti muotiliikkeessä, vastasi Olly lyhyesti. — Se ei ole juuri hauska tehtävä. Kyllä minä teen hiukan työtä ompelu-osastollakin. — Järjestän korjaukset, sovitan koristeet, määrään mallit. — Mutta mitä minä sillä ansaitsen? En enempää, kuin mitä kesähattuni ja kunnon puku maksaa.
Tytöt kulkivat kotvasen vaieten.