— Mitä tietä on teidän kuljettava, kyseli Milada.
— Minä asun Haudankaivajakadulla. — Mennään keskikaupungin kautta.
Minä kuljen sieltä mieluimmin näin yöllä.
— Sitten voitte saattaa minut kappaleen matkaa kotiani päin. — Minä asun, — syntyi hetken vaiti-olo, — tuolla Louvre de luxen tuolla puolella.
— Sepä vasta on kortteeripaikka, nauroi Olly. — Tunnen seudun hyvin. Brucknerilla oli siellä ennen liike. — Nyt meidän liikkeemme on muutettu hienoon lasipalatsiin.
— Uskallatteko mennä sitten yksin kotiin — tuosta minun asuinpaikastani.
— Minäkö! — Enkö uskaltaisi! — Herra Jess! Minä olen syntynyt yölinnuksi. Jos joku minua puhuttelee, ja jos mies on siistin näköinen, otan hänet saattajakseni matkan verran. Jos hän on ikävä, annan hänelle sen penteleen löylytyksen… Uskotteko ehkä, — Olly herkesi puhumasta. — Sitä, minkä Joszi tänään löpisi, ei nyt ole otettava ihan peloittavana totena… Noh niin — minä en ole mikään nunna, — mutta en minä ole mikään huonokaan nainen. —
Ja samalla hopulla Olly teki selkoa elämänkatsantokannastaan.
— Katsokaa, meikäläisellä ei ole mitään kiinteimistöä, ei pääomaa, eikä muita elämän valtteja kuin nuoruus, kauneus ja iloinen mieli… Mutta meikäläiset miehet ovat tottuneet, että he saavat kaikki ilmaiseen, noin vaan kauniitten silmiensä ja kommervenkkiensa avulla. — He pelaavat kanssamme aikansa ja sitten me tytöt olemme kiikissä. — Ja kun nyt, asiain näin ollen, — Olly seisahtui pannen oikean kätensä puuskaan antaen Miladan katsella itseään — joku vanha ukkorähjä tulee pyytämään saada nauttia minussa siitä, joka ei minulle mitään maksa, vaan päinvastoin ukon kautta tuottaa rahaa, niin olisinko niin hullu, ett'en ottaisi rahaa vastaan. Pitäisikö minun luopua tuloistani Joszin ja hänen tyhjien haaveittensa tähden?
— Minä tunnustan rehellisesti, minä mynttään rahaa rakkaudellani. — Ja siten en vahingoita ketään Ja jos en olisi sittenkään viisaasti käyttänyt ajoissa tilaisuutta hyväkseni, — ja minä olisin ollut melkein niin hullu, etten olisi sitä tehnyt tuon ihmisen Joszin tähden, — kyllä meillä on ollut härkimenkauppa käymässä Joszilla ja minulla, — jos en olisi ajoissa siitä luopunut niin olisivat huolet tehneet minusta — tällaisen. — Olly imi poskensa ontoiksi.
— Voisiko teilläkin olla suruja, kysyi Milada