— Aivan niin! Minä olen Punatalon taloudenhoitajatar.
Olly katseli Miladaa kasvavalla kauhulla. Todellako, saattoi lukea hänen laajenevista silmistään.
— Niin, niin, — vastasi Milada katseellaan.
— Siis hyvää yötä, neiti Olly, minun täytyy joutua! —
Konemaisesti kurotti Olly sormenpäänsä Miladan tarjottua kättä kohden.
— Hyvää —, hän ei uskaltanut lopettaa lausettaan.
Äkkiä hän veti kätensä pois paeten.
* * * * *
Kolme päivää sen jälkeen Milada saapui iltahämärässä Gustin huoneeseen — ruveten esteettä hänen lemmitykseen.
Hän oli saanut seuraavan kirjeen.
Rakas Mila!