Tulen juuri kahvilasta, missä ensi kerran ottelimme Joszin kanssa. Kuten arvata saattoi, on Joszi kauhean järkevä, kunnioittaa kyllä sinua, ei ole ennakkoluuloinen j.n.e., j.n.e. Eikö se ole pikku seikka, — vaiko mitä?
Muistaessani eilisiltaa ristitsen käteni kiittäen siima. Joszi otti minulta sen katkeruuden kamun, joka vielä poltti sydämmessäni muistellessani kieltoasi. Mutta sinä et saa enää jättää minua sellaiseen kurjuuteen, eikä tehdä minua niin toivottomien tunnelmien uhriksi, kuin miksi teit minut viime maanantaisena yönä. Ei se johtunut siitä, ett'en saanut omistaa sinua kokonaan, se päinvastoin kiihotti minua enemmän. Kieltäydy usein, minä kaipaan vastustusta naisen puolesta. — Mutta yön pimeydessä kuuluu pahoja ääniä, ne toistavat myrkyllisinä omat tunnustuksesi. — Ei siis sanaa enää niistä!
Rakas Mila, en kysy menneisyyttäsi, en tahdo koskaan oppia sitä tuntemaan, en toisten, enkä sinun suusi kautta. Yhden seikan tiedän varmaan: meidän onnemme versoo vaan yksinäisimmässä kaksinolossa. Minä pyydän siis hartaasti: älä puhu kenellekään yksityisestä elämästäsi, ole hyvin varovainen niitten ihmisten suhteen, jotka voivat tietää, kuka minä olen. Minä huolehdin siitä, että saamme tästä lähtien olla aina vaan kahden kesken. Sinun avomielisyytesi Ollylle oli harmillinen kompastus. Olly on ihan päästään pyörällä ja hänen täytyi vannoa meille pyhästi, että hän pitää tästä asiasta suunsa kiinni kaikkien muitten suhteen. Minä olen aikonut vuokrata meille kaupungista yksityisen huoneen välttääksemme ikävyyksiä. Luonnollisesti otan sinne pianon Joszia varten.
Tulet siis perjantaina? Elä terveenä! Vastaa heti!
Gust.
Rakas Gust!
Kaikessa kiireessä putkipostissa. Miller on sairas ja ihan vuoteen oma — en voi tulla luoksesi. Eikö se ole kauheaa? — Ole hyvä, Gust, ja tule minun luokseni! Kun juoksen edestakasin saan nähdä sinut aina välillä ja minun huoneessani saamme olla rauhassa — ainakin varttitunnin. Kuule, armas, meillä on vielä paljon puhuttavaa. Kirjeellinen selityksesi tuntuu oudolta. Näin ei Gust puhuisi, ajattelin lukiessani, kun hän katsoo minua silmiin. Tällaisia sanoja syntyy vain paperille, vaan ei aivoissasi, — mies. Minä tunnen sinut paremmin ja toivon siksi, että opit itsetietoiseksi persoonallisuudeksi minun käsissäni ja että luonteesi kauneus minun seurassani ilmenee ja vaikuttaa kaikkeen mihin ryhdyt ja mitä käsittelet. — Se pakenee julkisuutta, joka on kuolevaa.
Sinä päinvastoin — rakastat kai elämää
Miladassasi.
Gust joutui sangen tuntuvasti ymmälle.