— Miller sanoi, että sinä olet kuin markiisi — vuota nyt — Posa. —
Mikä mies se oli?
— Tuhmuuksia, murahti Gust.
— Sinä et ansaitse Millerin rakkautta.
Gust virnisti. — Milada kietoi käsivartensa Gustin kaulaan rukoillen; minä en siedä tyynenä kuulla sinusta pahaa sanaa. Siksi Gust kulta, ole varovainen tyttöjen suhteen. Varsinkin Mizzi on aika riiviö!
— Mutta hän on hauska.
— Minä en siedä häntä.
— Ole hyvä, — en minäkään häntä siedä. — Yleensä brr, brr! — En välitä koko sakista.
Milada vaikeni.
Siten Gust saattoi rehellisesti ja itsetietoisesti sanoa Joszille: Minä vannon, että irroitan hänet päivä päivältä ympäristöstään. — Me emme puhu enää hänen elämästään. — Ja minä tunnen, että minä vapautan hänet. Jos hänellä oli aikeita suhteeni, niin nyt hän on niistä luopunut täydellisesti.
All right (hyvää), vastasi Joszi, jonka ikuinen mutta saavuttamaton ihanne oli englantilaisen kylmäverisyys.