— Sivuasia! — — Gust oli täynnä tulta ja intoa. — Minä myyn pienoiskuvakokoelmani, siitä saan jonkun markan — eikö niin?
Joszi vihelsi. — Mitä osaa minä saan näytellä?
— Sinä teet hänestä ylioppilaan. — Hän suorittaa sen leikillä. Ja meidän kesken, tähän kylään olen jo kyllästynyt. — Noh, veli hopea! Mitäs tähän virkat? Sinä saat siellä oppitunteja kuin täälläkin. Ja lopuksi elät meidän kanssamme.
Joszi ravisti tuhan paperossistaan. — Sinä et kai usko, että Milada noin vaan lähtee mukaan, sanoi hän vilkuttaen kiivaasti silmiään.
Gust katsahti häneen ihmetellen! — Eikö Milada läksisi minun kanssani? — Paikalla. — Sinä et tunne häntä, — näen, että sinä et aavista, miten hän on muuttunut. Vaikka ehdottaisin jo tänään, että lähdettäisiin Afrikkaan, niin hän olisi jo huomenna siihen valmis.
— No, no! —
— Lyödäänkö vetoa, sanoi Gust ärtyneenä. —
— Minun puolestani kyllä! Hän kurotti iloisasti leveän kämmenensä. —
Hei!
Gust yhtyi siihen. Minusta tuntuu, että sinun käy vielä ohraisesti ennustuksinesi Joszi! — Sinä kuvasit tyttöä, Herra ties, miksi valtiopettäjäpiruksi! — Annan kunniasanani, ett'ei hän ole vielä yrittänyt tehdä ainoatakaan kolttosta minulle.
— Se todistaa, että hän on monta vertaa viekkaampi, kuin mitä uskoin naikkosesta. — Hän tietää, miten sinut pitää petkuttaa.