— Kuin ruhtinas hän vallitsee kartanoaan. Äiti oli syntynyt vuoristossa köyhäin kutojatyöntekijäin kylässä. Äiti oli ihana ja suloinen! Hän osasi nauraa ja laulaa. Kaikki miehet jumaloivat häntä. Mutta viettelijä ei tahtonut häntä ottaa lailliseksi aviovaimokseen, hän ajoi äitini pois talostaan. Silloin äitini vaelsi pois kotiseudultaan kantaen minua syntymätöntä kohdussansa, ja hän sai suojan tässä talossa. Hän ei laskenut ketään omaista enää lähettyvilleen. Hän ristiinnaulitsi perheylpeytensä. Täällä hän synnytti minut. Tätä ilmaa olen kehdossani hengittänyt. Tämä taivas opetti minulle ensimäiset satuni. Sateella olivat vedenpisarat minun juomani. Kellastuneet lehdet olivat ainoat leikkitoverini, niitten perästä juoksin, niitä puhuttelin suuttuneena, kun en niitä saavuttanut tuulella. — Kun minun oli vilu, vastattiin minulle, hanki itse itsellesi suoja.
— Silloin menin kadulle ja lämmittelin itseäni auringon valossa. — Jos minun oli nälkä, sanottiin, hanki itse ruokasi. — Silloin menin kadulle kerjäämään, ja katu yksin antoi minulle leipää. Aina vaan sain etsiä kadulta onneani. — Kukaan elävä olento ei minua hellinnyt. — Katu oli kotini. — Katu oli äitini. — Eikö minulla siellä ole tuhansia siskoja!
Miladan ääni sammui. — Gustin ruumiissa sykähti kuin sähkövirta. —
Tässä täytyi käyttää väkivaltaa, — muu ei auttanut; ja Gust päätti käyttää väkivaltaa. Muuten Milada luisuisi hänen käsistään.
Hurjana hän veti Miladan syliinsä sulkien suudelmillaan nyyhkivän suun.
— Rakastan sinua, Mila! Ei yksikään ihminen ole voinut minua näin kiihoittaa. En rakasta sinua ainoastaan sukupuoliolentona — vaan ihmisenä. Usko pois, ihmeellinen olentosi minut kietoo.
Hän taivutti Miladan pään lähelle itseään, katsoen häntä silmiin…
Voitko sinä elää ilman minua? Uskotko — voivasi elää ilman minua?
Gust pusersi Miladan pään rintaansa vastaan kovasti, raivoisasti, niin että sille teki kipeää.
— Minun täytyy nyt lähteä. — Etkö käsitä? Minulla ei ole valitsemisen mahdollisuutta. Etkö ymmärrä? — Minä tahdoin säästää sinua, miksi teet minut raakalaiseksi? — Gust laski Miladan irti kääntäen päänsä pois. Hänen otsassaan oli syviä juovia.
— Minä olen antanut kunniasanani.