— Mihin me pääsemme asumaan, itkivät tytöt.
Viranomaiset kohottivat olkapäitään.
— Hankkikaa itsellenne passi kotipaikoiltanne. Ilmoittautukaa sitten uudelleen poliisikamariin! — Se on lain vaatimus, — toisin emme saa toimia.
Tytöille annettiin kahdenkymmenenneljän tunnin armahdusaika — se oli sangen niukka, — ja kun se oli päättynyt, alkoi sama itku ja rukoileminen.
Suurin osa tytöistä oli velkaa emännilleen, jotta heidän täytyi jättää tavaransa pantiksi.
Jumala siunatkoon! Sai lähteä kadulle melkein alastomana. Parasta oli mennä mereen.
Ei auttanut. Muuttolinnut olivat joutuneet verkkoon. Niitä oli tarpeeksi höyhennetty. Nyt ne ajettiin ulos kylmään avaruuteen, vapisevin siivin ja tutisevin nokin. Kolkko oli talven aurinko.
Monet tytöistä eivät lähteneet suosiolla. Kolme poliisia tarvittiin ennenkuin kukin lähti kadulle.
Poliisit toimittivat tehtävänsä aivan tyynesti, ilman turhaa raakuutta, koko virkansa itseymmärrettävällä ylivallalla.
Siitä huolimatta sukeutui hurjia kohtauksia tyttöjen kanssa, haukuttiin ja ihmisiä kasaantui. Melu laajeni aina pääkadulle asti.